Perheneuvoja Johanna Tanska: ”Hyvä kosketus tekee osaltaan elämästä rikasta ja turvallista – kosketuksen puuttuessa taas hukataan paljon hyvää”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Johanna Tanska korostaa, että kosketuksen välityksellä ihminen tuntee olevansa olemassa ja elossa. Hyvään kosketukseen ei välttämättä vaadita toista ihmistä. © Linda Varoma
Teologian maisteri ja perheneuvoja Johanna Tanskan korostaa, että koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen on ihmisen perustarpeita. Koropandemia katkaisi suomalaisten suotuisan koskettelukehityksen.

Pässi on kosketuksesta hyvillään. Vohveli-niminen pässi ojentaa kaulaansa ja painaa silmänsä kiinni, kun haminalainen, Kotka-Kymin seurakunnan perheneuvojana työskentelevä Johanna Tanska rapsuttaa sitä leuan alta.

Vohveli on Tanskan kotitilan kymmenen lampaan katraan ainoa pässi. Lampaita tilalla on ollut jo 12 vuoden ajan.

Tanska kertoo yllättyneensä siitä, miten paljon lampaat nauttivat ihmisen kosketuksesta. Hänen mukaansa suomalainen, ihmisten välinen kosketuskulttuuri on viimeisten vuosikymmenten aikana muuttunut. Varsinkin nuoremmalle sukupolvelle toisen koskettamisesta on tullut helppoa ja luonnollista.

Koronapandemia on kuitenkin vähentynyt ihmisten välistä fyysistä läheisyyttä.

”Korona on vaikuttanut hyvin eri tavoin ihmisiin. Minkälainen on kosketuksen osalta uusi normaali”, Johanna Tanska pohtii

Nälkää ja velkaa

Kosketuksen tunteminen on ensimmäinen aistihavainto, millä havainnoidaan syntymän jälkeen maailmaa. Kosketus välittää lapselle rakkautta, lämpöä ja läsnäoloa.

”Kosketus viestii myös turvallisuudesta, sillä kosketettu lapsi tuntee olevansa kannateltavana”, Johanna Tanska kertoo.

Viime sotien jälkeinen sukupolvi tottui kätkemään tunteensa, minkä seurauksena lapsetkin saivat osakseen huomattavasti vähemmän fyysistä läheisyyttä kuin lapset tänä päivänä.

”Suomalainen jäyhyys ja jäykkyys on jättänyt kosketuksen nälkää, mikä näkyy meillä yhä”, Tanska huomauttaa.

Lapsuuden aikaiset kosketukset vaikuttavat siihen, minkälainen perusluottamus lapselle syntyy elämää ja muita ihmisiä kohtaan. Vielä tänäkään päivänä ei ole itsestään selvää, että kaikkia lapsia pidetään sylissä.

Jos lapsena jää vaille kosketusta ja läheisyyttä, niin ne voivat tuntua vaikeilta ja vierailta läpi elämän.

”Kosketusvelka saattaa ilmetä myös läheisyyden korostumisena siten, että haluaa itse olla kosketeltavana ja antaa omalle lapselleen sitä läheisyyttä, josta on itse jäänyt paitsi.”

Lämpöä ja turvaa

Ihmisten välisen kosketuksen on tutkitusti todettu alentavan ihmisen kehon kortisolitasoa, lisäävän oksitosiinia ja alentavan siten verenpainetta ja stressitasoa.

Johanna Tanskan mukaan hyvä kosketus välittää lämpöä ja turvallisuutta ja se myös rauhoittaa ja virkistää.

”Väärä kosketus tuntuukin väärältä. Tunnistaessaan väärän kosketuksen keho saattaa jännittyä ja lamaantua, mikä on puolustusmekanismi. Seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan seurauksena kehoon ja aivoihin voi jäädä traumatisoivaa pelkoa.”

Vuoden 2017 lopulla sosiaalisessa mediassa käynnistynyt Me Too -kampanja on lisännyt tietoisuutta siitä, mikä ylipäätään on seksuaalisesti häiritsevää ja alistavaa kosketusta ja miten paljon sitä esiintyy.

Tanska korostaa, että seksuaalinen häirintä on aina tuomittavaa ja se on pyrittävä kitkemään pois. Hyvän ja väärän, rajat ylittävän kosketuksen ero saattaa kuitenkin toisinaan olla vaikeasti ulkoa päin määriteltävissä.

”Kosketus on aina subjektiivinen kokemus. Mikä on toiselle ihanaa, voi olla toiselle epämukavaa. Kun ihmiset ovat halausväleissä keskenään, koskettaminen on luonnollista ja helppoa. Toisten välillä se taas saattaa aiheuttaa kiusallisia tilanteita ja jopa ahdistusta. Kosketus on monella tavalla herkkä alue, jossa tarvitaan sensitiivisyyttä.”

Miehen ja naisen välisessä koskettamisessa miehillä on kannettavanaan historiallinen painolasti, mikä voi Tanskan havaintojen mukaan tehdä koskettamisesta joidenkin kohdalla jopa liian vaikeaa.

”Jos on sattunut syntymään mieheksi, niin se ei voi estää kaipuuta koskettaa tai tulla kosketetuksi.”

Johanna Tanska korostaa, että kosketuksen välityksellä ihminen tuntee olevansa olemassa ja elossa. Hyvään kosketukseen ei välttämättä vaadita toista ihmistä. Kotinsa lautalattialla, lampaantaljalla maatessaan Johanna Tanska tuntee luonnon­materiaalien rentouttavan vaikutuksen. © Linda Varoma

Kotinsa lautalattialla, lampaantaljalla maatessaan Johanna Tanska tuntee luonnon­materiaalien rentouttavan vaikutuksen. © Linda Varoma

Pohkeiden silittämistä

Johanna Tanska otaksuu, että suomalaisen kosketuskulttuurin muutos johtuu ainakin osaksi siitä, että tämän päivän nuorten ja jo nuorten aikuistenkin vanhemmat ovat tottuneet koskettamaan herkemmin kuin heidän vanhempansa.

Pitkiä vaellusmatkoja Espanjaan tehnyt Tanska sanoo olevansa itse esimerkki taas siitä, miten eteläeurooppalaisesta välittömyydestä mallia ottaen aletaan itsekin kosketella herkemmin.

”Suomeen palattuani olen huomannut, että nostan esimerkiksi käteni helposti keskustelukumppanin olkapäälle. Ajan myötä se tapa taitaa kuitenkin unohtua”, Tanska naurahtaa.

Hänellä on myös kokemuksia erilaisista kehollisista menetelmistä ja Rosen-terapian kaltaisista kosketushoidoista. Kun kehollisissa menetelmissä lihaksia kosketetaan tietyllä tavalla, lihasten muistista nouse esiin tunteita, jotka ovat jääneet kätkettyinä elimistöön.

”Kosketus ylettyy niihin kokemustemme kerroksiin, joita ei kyetä puheella tavoittamaan”, Tanska toteaa.

”Yhdessä psykoterapian kanssa keholliset menetelmät voivat auttaa esimerkiksi traumoista selviytymisessä.”

Reilun 30 vuoden ikäisenä, juuri Espanjasta pitkältä pyhiinvaellusmatkalta palattuaan Tanska hakeutui Rosen-terapiaan hoidattamaan kipeytyneitä jalkojaan.

Kun hänen pohkeita siveltiin, hän purskahti itkuun.

”Vaelluksella tunsin voimakasta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta vaeltajatoverieni kanssa. Ne olivat onnen kyyneleitä siitä, että olin saanut kokea heidän kanssaan niin upean kokemuksen.”

Eläin ihmisen sijaan

Koronapandemia ja siihen liittyvät rajoitukset ja suositukset ovat lisänneet ihmisten yksinäisyyttä ja siten myös kosketuksen ikävää.

Tahtomattaan pitkään vaille kosketusta jääminen saattaa aiheuttaa tyhjyyden tunnetta. Koskettamattomuus voi myös heikentää omaa kehotuntumaa jopa siinä määrin, että ilman kosketusta jääneellä alkaa esiintyä vaikeuksia hahmottaa oman kehonsa rajoja.

Johanna Tanskan mukaan kosketetuksi tuleminen ja koskettaminen ovat ihmisen perustarpeita.

”Kosketuksen välityksellä ihminen tuntee olevansa olemassa ja elossa.”

Vaikka eläimen, oli se miten rakas lemmikki tahansa, koskettaminen ei vastaa toisen ihmisen kosketusta, niin siitäkin koskettamisesta välittyy läheisyyttä ja turvallisuutta.

Perheneuvojana työskentelevä Tanska on kuitenkin kohdannut tilanteita, joissa parisuhteessa elävä ihminen on ollut mustasukkainen lemmikille.

”Kun koira saa enemmän huomiota ja kosketuksia kuin kumppani, se kielii siitä, miten vaikeaa ihmisten voi olla koskettaa toisiaan.”

Itsensä arvostamista

Jos lapsuudenkodissa on kartettu koskettamista, niin on myös mahdollista, että aikuiseksi kasvanut lapsi päätyy parisuhteeseen, missä ei ole mahdollista kokea riittävästi hyvää ja läheisyyttä luovaa kosketusta.

”Vastaavasti hyvää kosketusta osakseen saanut lapsi siirtää usein hyvää kosketusta myöhemmin omiin ihmissuhteisiinsa”, Johanna Tanska huomauttaa.

Yksin elävien määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti. Viime vuonna maassamme oli jo yli 1,2 miljoonaa yhden ihmisen taloutta. Helmikuussa julkaistusta Suomen Punaisen Ristin taloustutkimuksesta kuitenkin ilmenee, että peräti joka kolmas suomalainen kärsii yksinäisyydestä.

Yksin, ilman lemmikkiäkään elävän ei tarvitse Tanskan mukaan jäädä kokonaan vaille kosketusta. Kosketuksen välittämää hyvää oloa voi saada jopa silittämällä ja halaamalla itseään, jolloin aivoille välittyy samanlainen viesti kuin tuntisi toisen ihmisen kosketuksen.

”Itsensä ja oman kehonsa hyvänä pitäminen on itsensä arvostamista”, Tanska sanoo.

”Hyvä kosketus tekee osaltaan elämästä rikasta ja turvallista. Kosketuksen puuttuessa taas hukataan paljon hyvää.”

Lue myös: Kehopositiivisuus on valokuvaaja Sonja Lahtiselle elämäntapa, josta löytyi unelmatyökin: ”Kehopositiivisuuskuvien kautta haluan kertoa kuvattavalle, että juuri sinä olet tärkeä, kaunis ja riittävä”

Aina voi puhua

Kun Johanna Tanska palaa töistä kotiinsa, hän käy usein lautalattialle selinmakuulle.

”Solutasolla tuntuvalla luonnonmate­riaa­lilla on rentouttava vaikutus”, hän kertoo.

”Kova lattia kannattelee ja auttaa palautumisessa paremmin kuin pehmeä sohva.”

Tuulen tuntua iholla Tanska taas kuvailee huiman aistilliseksi kosketukseksi luonnon kanssa.

”Keho aistimusten äärelle kannattaa rauhoittua, olkoon se sitten toisen ihmisen tai vaikkapa luonnon kosketus”

Ihmisten välinen kosketus ei aina ole luontainen ja itsestään syntyvä toiminto, mutta kosketusta ja koskettamista voi Tanskan mukaan harjoitella.

Seksi ja seksuaalisuus ovat nykyään jo melko avoimesti käsiteltyjä ja laajasti kiinnostavia puheenaiheita. Seksuaalisuudesta halutaan tietää enemmän ja seksiä opetellaan. Edes parisuhteissa ei kuitenkaan osata aina sanoa sitä, minkälainen kosketus tuntuu hyvälle.

Tanskan mukaan koskettaminen, niin parisuhteessa kuin lapsen ja ystävän kanssa, on miellyttävintä ja hoitavinta silloin, kun koskettamisessa on utelias ja myötätuntoinen ote.

”Aina voi kysyä, että miten toivot minun koskettavan ja kertoa, minkälaisesta kosketuksesta itse pitää. Miltä se tuntuu, kun silitetään ja halataan? Tekeekö se hyvää?”

Lue myös: Esko Valtaoja muistuttaa kosketuksen voimasta – ”Jokainen voi koskettaa toista, sanalla tai teolla”

X