Lappeenranta on upea kesäkaupunki täynnä historian havinaa – Nämä piilotetut helmet kannattaa kokea
Lappeenranta on kaupunki, jossa historian kerrostumat näkyvät. Historiallisessa kesäkaupungissa on paljon koettavaa.
Linnoitukselta avautuu näköala Saimaalle ja kaupungin satamaan. Kaupunki perustettiin vuonna 1649 tälle harjanteelle.
Kun jyristelee nupukivikatuja pitkin Lappeenrannan satamaan, muistaa pakostakin, että kaupunki on vanha. Elokuussa jo 375-vuotias. Lappeenranta oli pitkään itärajaa turvannut linnoitus- ja varuskuntakaupunki.
Se on kukoistanut myös kansainvälisenä kylpyläkaupunkina, joka veti kesänviettäjiä ulkomailta asti.
”Lakkaamatta virtaa tänne jos jonkin kielisiä matkustajia keveissä kesävaatteissa, laukkuineen ja kantohihnoineen kesänviettoon”, valokuvaaja I.K. Inha raportoi 1800-luvun lopulla.
”Vanhat, vihannat vallit” olivat silloin päällimmäinen asia, jonka turisti mainitsi Lappeenrannasta. Eikä niiden tenho ole suinkaan haihtunut 120 vuodessa. Linnoitus on yhä kaupungin kruunu. Saimaata reunustava kukkula on massiivinen muisto kaupungin alkuperästä: keskiaikaisesta kauppapaikasta Ruotsin vallan aikana.
Pala Viipuria ja 1700-luvun linnoituksia
Linnoituksen laella humpsahtaa toiseen aikaan. Ruotsalaisten ja venäläisten 1700-luvulla rakennuttamilla linnoituksilla on säilynyt satoja vuosia vanhoja rakennuksia, kuten keltaiset tiilikasarmit ja elegantti vartiotupa. Se vartioi nykyään suomalaisen ratsuväen kunniakkaimpia muistoja Ratsuväkimuseona.
Järeisiin 1800-luvun tykkimakasiineihin levittäytyneen Etelä-Karjalan museon vetonaula on vuosikymmenestä toiseen Viipurin pienoismalli. Evakkomatkalle joutuneiden viipurilaisten nikkaroima kookas pienoismalli on ikuistanut kaupungin sellaisena kuin se oli lintuperspektiivistä katseltuna 2.9.1939, kolme kuukautta ennen talvisodan syttymistä.
Kun kumartuu pikkuisen, näkee katuvalotolpat, beigekylkiset ratikat ja Punaisenlähteentorin kojujen katot. Kaikkein korkeimmalle kohoavan tuomiokirkon tornin läheltä erottuu puhtaanvalkoisena Alvar Aallon suunnittelema kirjasto.
Kävijöistä on tärkeää, ettei Viipuria unohdeta, mutta pienoismallista ei ole tullut ikävöivien itkumuuria.
Vs.museotoimenjohtaja Reija Eeva on huomannut, että ajallinen etäisyys on tehnyt tehtävänsä. Vanhimmilla kävijöillä nousee mieleen hyviä muistoja, käviväthän lappeenrantalaiset ennen sotia Viipurissa teatterissa, juhlaillallisilla ja ostamassa vaikkapa ylioppilaslakit.
Viipurin pienoismallin lähelle kootaan tänä vuonna esineistöä, joka käsittelee eteläkarjalaisuuteen kuuluvaa tekijää: valtakunnan rajaa. Lappeenrannasta on Viipuriin 63 kilometriä, itärajalle 30 kilometriä.
Lappeenrannan asukkaista 4,61 prosenttia oli vuonna 2022 venäjänkielisiä, mutta kaupungin nähtävyyksissä ei kieltä nyt kuule. Venäläisturistienkin suosimassa kahvila Majurskassa puhutaan venäjää vain yhdessä pöydässä.
Lappeenranta, sotaväen ja hevosten kaupunki
Lappeenranta on vieläkin vahvasti sotaväen ja hevosten kaupunki. Vaikka puolustusvoimat vetäytyi Rakuunamäeltä vuonna 2019, sotilaiden saappaat ja hevosten kaviot ovat painuneet syvälle Lappeenrannan harjuihin.
Pusupuistossa hevonen säntää pystyyn ratsuvääpeli satulassaan (pronssiin valettuna). Ratsuväkimuseossa on rekonstruoitu hevospilttuu, jossa näkee vilauksen Ratsuväkiprikaatin hevosenhoidosta myös rintamalla. Heinäkuussa perinneasuiset ratsukot käyskentelevät Linnoituksen alueella turistien huviksi.
Kun Rakuunamäen vanha kasarmialue avattiin siviileille, maasotakoulun oppilasasuntolaan perustettiin kaupungin persoonallisin majapaikka, hotelli Rakuuna. Jo sisääntuloaula muistuttaa menneisyydestä varuskuntakaupunkina. Sotilassaappaiden pesupaikassa suihkutetaan nyt hotellin koiravieraat puhtaiksi harjun hiekasta.
Vanha sisäampumarata on hotellin pelihuone. Huoneista kaksi on alokkaiden tupia, joista toisessa on kerrossängyt neljälle ja toisessa kuudelle. Mannerheim-ristin ritareiden nimikkohuoneet ovat suosittuja.
”Kunnon väristykset menivät kropassani kun ajatukset kiisivät Paavoon (Kahla) ja kaikkeen siihen, mitä hän edustaa meille jälkipolville”, yöpyjä avautuu vieraskirjassa.
Nurkan takana kiiltää yläilmoissa kaksi kullattua kupolia. Ne kuuluvat Suomen vanhimmalle ortodoksikirkolle. Venäläiset valloittajat rakennuttivat Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkon vuonna 1785 sotilailleen ja virkamiehilleen. Keisari Aleksanteri III:n lisäksi kirkossa ovat halunneet pistäytyä muun muassa Kaarle Kustaa ja Silvia.
Vaikka Linnoituksen taloilla on tuhdisti historiaa, alue ei ole museokortteli. Se on kotikatu monelle ja työpaja toisille. Sähköpotkulaudat suihkivat, ja Taideolohuone Katariinan edustalta kantautuu psykedeelisiä ääniä. Kuupulu-orkesteri siellä mehevöittää syntetisaattorilla lyyrisiä tarinanpätkiä.
Pulahdus mystiseen lähteeseen
Suomen käymiin sotiin törmää Lappeenrannassa monessa paikassa, jopa boutiquehotelli Lähteessä. Vanhan kylpylärakennuksen sisäänkäynnissä kiiltelee muistolaatta, jossa kerrotaan jatkosodan kovasta hinnasta: 1 405 sankarivainajasta, joiden evakuoimiskeskuksena kylpylä toimi vuonna 1941.
Yksi heistä oli vääpeli Viktor Suvio, joka kaatui Nuijamaan Kananojan taistelussa kesällä 1941. Hän oli Aira Samulinin isä.
Pieni kylpylähotelli on siitäkin harvinainen, että se sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa, sataman pohjukassa. Venäläisten aristokraattien hemmottelupaikasta sukeutui 1940-luvulla terveyskylpylä.
Syy siihen on 1800-luvulla löytynyt Pikkalan lähde. Tämä mystinen luonnonlähde löytyy hotellin sisätiloista, spa-osaston kaukaisimmasta nurkasta. Kylmää ja pimeää pelkäämätön asiakas laskeutuu portaita pitkin mustaan aukkoon, jonka 7-asteinen vesi purauttaa raikkaasti.
Span ikkunoista näkyy rantaraitti, jota pitkin pääsee Myllysaaren uimarannalle asti.
Tuuli käy Saimaalta
Lappeenrannan matkailujohtaja Mirka Rahman uskoo Saimaan imuun. Hänen visionsa vuodelle 2050 on, että rantaraitti jatkuu tuolloin LUT yliopistolta aina Rauhan resorttiin asti ja Unescon suojelemat Geopark-kohteet vetävät kaupungin luontokohteisiin yhä enemmän kävijöitä.
Kuutostien varrella ei ole enää Tuutha sie vastakii -kylttejä. Mutta tuun. Kesäilta kaupunginlahden rannalla, jossa valkokylkiset paatit keinuvat laiturissa ja tuuli käy Saimaalta, on varmasti vierailun väärtti.