Adhd-diagnoosi mullisti Tuomas ja Malla Tannerin pitkän parisuhteen – ”Lääkkeen lisäksi tarvittiin terapiaa”
Kun Tannerit tapasivat vuonna 1996, Malla pani merkille Tuomaksen vauhdikkuuden. ADHD-diagnoosi on lisännyt ymmärrystä puolisoa kohtaan.
Marja-Liisa "Malla" ja Tuomas Tanner ovat toimineet vuosikymmenen ajan vertaisparina pariskunnille, joilla ADHD aiheuttaa pulmia arjessa.
Tuomas, 55, ja Marja-Liisa ”Malla” Tannerin, 55, parisuhdetta ovat vuosien varrella koetelleet uskottomuuskriisit, esikoisen harvinainen kuulovamma sekä Tuomaksen ja poikatrion keskimmäisen, Ville-Hermannin saama adhd-diagnoosi.
”Ville-Hermannin tarkkaavaisuushäiriö huomattiin 5-vuotisneuvolassa, mutta Tuomas sai adhd-diagnoosinsa vasta nelikymppisenä”, Malla Tanner kertoo.
Merkit olivat ilmassa jo pariskunnan suhteen alkuajoista. Seurustelukumppanina Tuomas oli kohtelias ja huolehtiva – mutta myös impulsiivinen ja meno päällä.
”Ensimmäisillä treffeillä 28 vuotta sitten Tuomas vei minut pulkkamäkeen, koska sattui olemaan laskiainen. Jo silloin ihmettelin hänen vauhtiaan. Myös kynnys hermostua asioihin oli matalalla. Myöhemmin otin tavakseni paeta hänen räjähtelyjään ristiriitatilanteissa.”
Adhd-diagnoosi oli käännekohta
Puhuminen parisuhteen ja perheen asioista oli haastavaa, kun Tuomaksen oli vaikea pysyä paikoillaan ja pysähtyä kuuntelemaan Mallaa tai toisia. Lopulta vuoden 2014 syksyllä Malla pyysi Tuomasta hakeutumaan lääkäriin.
Tässä vaiheessa molemmilla oli herännyt epäilys mahdollisesta tarkkaavaisuushäiriöstä.
Pohdinta osoittautui oikeaksi ja lääkärikäynti käännekohdaksi parempaan. Diagnoosi ja lääkkeen aloittaminen mullisti parisuhteen ja arjen. Yhteisen elämän jälleenrakennus kriisien jälkeen helpottui.
Tieto lisäsi Mallan ymmärrystä Tuomasta kohtaan; toisen puolelle oli helpompi asettua, kun tiesi, mistä impulsiivinen ja äkkipikainen käytös kumpusi.
© Kai Widell
Pelkkä lääke ei tarjoa oikotietä onneen
Adhd-diagnoosin jälkeen rutiinit ovat kirkastuneet Tuomakselle yhä tärkeämpinä. Myös riittävä uni, liikunta ja ruokavaliosta huolehtiminen ovat tärkeitä arjen peruspalikoita. Lääke on auttanut tasaamaan tunne-elämän terävimpiä kärkiä.
Tuomas on työstänyt asiaa myös terapiassa.
”Oma havaintoni on, että pelkkä diagnoosi ja lääkkeet eivät tee autuaaksi. Terapiassa itsetuntemuksen kasvaessa on syntynyt ymmärrys siitä, millaiset arjen tilanteet laukaisevat haitalliset impulssit.”
Tuomas ja Malla ovat yhdessä ja erikseen pohtineet toimivia tapoja rakentaa ja parantaa keskusteluyhteyttä.
”Se vaatii työtä, mutta on kaiken vaivan arvoista”, Tannerit sanovat.
Malla sai lisäperspektiiviä elämäänsä tarkkaavaisuushäiriöisen puolison rinnalla seuraamalla omaa äitiään, joka sairasti otsalohkodementiaa.
”Äitini kautta tavoitin jotakin Tuomaksen sielunmaailmasta. Jos koko ajan on paha olla eikä sitä ole mahdollista purkaa ulos, onhan se melko julmaakin tätä ihmistä kohtaan. Tuomas purki pahaa oloaan minulle, joka olen hänelle läheinen ja turvallinen henkilö. Se oli myös luottamuksen osoitus.”
Rinnalla kulkijoita tarvittiin
Nykyään Tannereiden arjessa kuohahtelee harvemmin. Jos joskus tiukempia keskusteluja käydäänkin, se tapahtuu useimmiten kävelylenkin lomassa. Höyryjen ulos päästäminen tuntuu helpommalta ja turvallisemmalta ihmisten ilmoilla kuin kotona neljän seinän sisällä.
”Jos toinen räjähtää, tunteiden taakse itse asiaan pääseminen on ymmärrettävästi haastavaa kumppanille. Mutta se on mahdollista”, Tuomas sanoo.
Vertaistuen merkitys Tannereiden omalla parisuhdematkalla on ollut ratkaiseva. Vuodesta 2014 Malla ja Tuomas ovat halunneet laittaa hyvän kiertämään toimimalla vertaisparina heille, joiden parisuhteeseen adhd on tuonut haasteita.
”Toisia auttaessa ja yhdessä keskustellessa tulee myös oma parisuhde päivitetyksi. Yksinkertainen ’mitä kuuluu’ on jo hyvä keskustelun avaus puolison kanssa”, Tannerit sanovat.
”Jos toisen ajatukset tai haaveet jäävät arvoitukseksi ei ole ihme, että moni suhde päätyy lehtiotsikoiden kliseiseen ”kasvoimme erillemme” -tilanteeseen. Onneksi puhumista on aikaa harjoitella koko loppuelämä”, Tuomas Tanner toteaa.
Lue myös: ”Sietokyky on heikentynyt” – Vaikka lääkehoidot ovat yleistyneet, ADHD:n lisääntymisestä Suomessa ei ole tutkimusnäyttöä
Juttua päivitetty 24.6., korjattu Ville-Hermannin nimi oikein.