Seksuaaliväkivallan tekijä ei yleensä ole muukalainen vaan tuttu mies – Lukija: ”Aviomieheni tunkeutui sisääni nukkuessani”
Seuran lukijat kertovat kokemastaan seksuaaliväkivallasta ja raiskauksesta. Heillä on yksi viesti vastaavaa kokeneelle.
Tilastokeskuksen tutkimustieto paljastaa, että raiskaus tapahtuu todennäköisesti kumppanin tai ex-kumppanin toimesta. Toisiksi todennäköisimmin tekijä on sukulainen tai puolituttu. Naisten linja auttaa seksuaaliväkivallan uhreja.
”Olin yökylässä kaverini luona ja heräsin aamulla siihen, kun hänen isänsä oli vieressäni ja hiplasi minua. Siitä on yli 50 vuotta. ” – nimetön Seuran lukija
Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta naisesta on kokenut seksuaalista häirintää, kertoo UN women Suomen viime vuonna tuottama kyselytutkimus.
Fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua oli kokenut yli puolet.
Seura kysyi kesäkuussa lukijoilta heidän kokemastaan ahdistelusta ja väkivallasta. Vastauksissa nousi erityisesti kaksi asiaa, jotka väkivaltaa kokeneet halusivat viestittä.
- Kerro jollekin ja hae apua.
- Huutelun ja häirinnän tekijä oli usein tuntematon, seksuaaliväkivallan tekijä oli usein tuttu.
Lukijat kertoivat seksuaaliväkivallan jättäneen jälkeensä häpeää ja syviä haavoja, mutta myös vihaa ja asenteen muutoksen.
”Minä en enää antaisi häiritsijän päästä pälkähästä.”, kertoo lukija nimimerkillä ”Torttu”.
Seksuaaliväkivallan tekijä tai ahdistelija on usein serkku, poikaystävä, esihenkilö ja aviomies
Lukijoiden kuvailemat seksuaaliväkivallan muodot olivat moninaisia. Heihin oli tartuttu julkisella paikalla, oli lyöty takamukselle, kosketettu, lähdetty seuraamaan, suudeltu väkisin, raiskattu ja joukkoraiskattu.
Tekijä oli joskus tuntematon, usein tuttu.
”Henkilö, joka koski minuun luvatta, oli vanhin serkkuni. Hän oli jo naimisissa.” –Muori maalta
”Olin 16–17 -vuotiaana työharjoittelussa ravitallilla. Omistaja kävi kiinni rintoihin. Tunsin perästäpäin valtavaa häpeää ja ajattelin, että vika oli isoissa rinnoissani.” – Tallityttö
”19-vuotiaana olin baarista saapunut kotiin ystäväni ja parin nuoren miehen kanssa jatkoille. Toinen miehistä teki minulle seksuaalista väkivaltaa uhkaillen. Olin sen verran humalassa ja väsynyt, että annoin asioiden tapahtua. Ystäväni nukkui samaan aikaan vieressä.” – Yksi muiden joukossa
Tilastokeskus: Vakavimpien seksuaaliväkivallan tekojen takana yleensä läheinen
Tilastokeskuksen sukupuolista väkivaltaa käsittelevän tutkimuksen mukaan suurin osa raportoidusta seksuaaliväkivallasta oli uhrille ennestään
tuntemattomien tekijöiden tekemää. Tutkittavista yli 15-vuotiaista naisista 16 prosenttia oli kokenut seksuaaliväkivaltaa, jonka tekijä oli heille tuntematon.
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan raiskaaja oli sen sijaan todennäköisimmin kumppani tai entinen kumppani. Joka kymmenes yli tuhannesta tutkittavasta naisesta oli joutunut kumppanin tai entisen kumppanin raiskaamaksi.
Toisiksi todennäköisimmin raiskaaja oli puolituttu tai sukulainen.
”Tulin monesti oman kumppanin raiskaamaksi, useimmiten kun nukuin”, kertoo lukija nimimerkillä Nipsu
”Olen jo yli 50-vuotias, ja minua edelleen jännittää yhdyntä”
Seura kysyi lukijoilta, minkälaisen jäljen väkivalta jättää uhriin. Lukijat kertoivat pelosta, häpeästä ja luottamuksen puutteesta.
”Pelkään jonkin verran vieraita miehiä. Olen varautunut hyökkäykseen, ja tiedän mitä kaikkea voin käyttää aseena, jos joku käy kimppuuni.” – Seikka
”Tulin vihaiseksi. En voi luottaa miehiin.” – Arg
”Tunnen itseni likaiseksi.” – Nimetön
Pelkään edelleen liikkua yksin ulkona illalla. Ja koska yksi ahdistelija oli naapuri, pelkään nykyisin myös ulosmenoa!” – MK
”Tapahtuma johti yliseksuaaliseen käyttäytymiseen ja ajattelumalliin, että minulle saa tehdä mitä vain. Päädyin kiinnostumaan vääränlaisista ihmisistä, jotka tekivät lisää pahaa.” – Yksi muiden joukossa
”Minut on raiskattu 15-vuotiaana. Se oli ensimmäinen seksikokemukseni. Vaikka nyt olen jo yli 50-vuotias, minua edelleen jännittää yhdyntä.” – Selviytyjäkö
Vaikka toipuminen voi viedä vuosia, koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää apua
Naisten linjan toiminnanjohtaja Katju Aron mukaan väkivallasta toipuminen voi viedä vuosia.
Naisten linja on väkivaltaa kokeneille naisille ja tytöille matalan kynnyksen apua tarjoava järjestö ja tukipalvelu. Aron mukaan Naisten linjaan soittaa ja hakeutuu kaiken ikäisiä naisia. Osa soittaa vasta vuosia tapahtuneen jälkeen.
”Meille soittavat myös naiset, jotka miettivät kokemusta vuosien takaa. Osa soittajista on jo iäkkäitä. Heillä on elämän aikaisia väkivallan kokemuksia, joita on tarve käsitellä.”
Osa soittaa myös pohtiakseen, oliko koettu asia väkivaltaa vai ei.
”Ne ovat kaikki hyviä syitä soittaa. On mahdollisuus nähdä se, että on tullut kaltoinkohdelluksi, ja saada tukea ja ymmärrystä. Sitä kautta oma häpeä ja syyllisyys vähenee”, Aro sanoo.
”Minut raiskattiin 18-vuotiaana anaaliin. Kokemus sattui ja oli nöyryyttävää. Meni jopa hieman aikaa ennen kuin tajusin, että se todellakin oli raiskaus! Minä en sitä halunnut ja minut sidottiin sänkyyn kiinni, eikä sanallinen ei tehonnut.” – Silloin joskus
Seksi ilman suostumusta on raiskaus
”Aviomieheni seksi oli väkivaltaa, kun hän tunkeutui sisääni nukkuessani.” – Torttu
Kansalaisaloitteesta lähtenyt uudistunut seksuaalirikoslaki tuli voimaan 1.1.2023. Laki määritteli raiskauksen uudelleen.
Raiskaus on sukupuoliyhteys sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Tähän lasketaan tilanteet, joissa uhri on sanallisesti kieltäytynyt seksistä, mutta lakiuudistuksen myötä myös tilanteet, joissa uhri ei ole voinut antaa suostumustaan.
Suostumuksen puutteeksi katsotaan esimerkiksi se, jos uhri nukkuu tai on alkoholin vaikutuksen alaisena kykenemätön antamaan suostumustaan.
Katju Aron mukaan lakiuudistus on yksi merkittävimmistä naisia hyödyttävistä kulttuurin ja lainsäädännön muutoksista. Se helpottaa esimerkiksi tilanteita, joissa ei ole varma, onko tapahtuneessa kyse väkivallasta vai ei.
”Tämä auttaa jokaista miettimään, missä minun rajani menevät ja olenko antanut suostumuksen tapahtuneelle.”
Mitä väkivallalle voidaan tehdä?
Katju Aro näkee, että sanoilla ja teoilla on aina yhteys. Väkivaltatekojen ennaltaehkäisy alkaa epäkunnioittavaan puheeseen puuttumisesta.
Jos huutelu ja häirintä hyväksytään, luodaan kulttuuria, jossa ei kunnioiteta toisen rajoja. Siitä seuraa väkivaltaa.
”Vastuu teosta on aina tekijällä, mutta meillä kaikilla on vastuu siitä, minkälaista kulttuuria me ylläpidämme.”
Aron tietojen mukaan naisiin kohdistuva väkivalta ei ole Suomessa vähentynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Muutos vaatisi niin kulttuurin muutosta kuin poliittisia toimiakin.
”Me too -liike on ollut todella merkittävä. Sillä oli todellinen merkitys asenneilmapiirin muutokseen. Eli väkivallasta pitää pystyä puhumaan ja sitä keskustelua ei saa hiljentää tai vähätellä.”
Lisäksi poikien ja miesten pahaan oloon tulisi puuttua. Aron mukaan pienille pojille annetaan liian usein kapea muotti, johon tunteet eivät mahdu.
Uhrilta uhrille: Hae apua ja kerro jollekin
”Et ole syypää, mies oli.” – P
Kun lukijoita pyydettiin neuvomaan muita seksuaaliväkivaltaa kokeneita, hekin nostivat esiin puhumisen tärkeyden. Se helpottaa omaa oloa, vähentää stigmaa ja voi säästää jonkun muun samalta kohtalolta.
”Häpeä kuuluu tekijälle, ei uhrille. Tapahtuneesta avoimesti puhuminen auttaa aina!” – Tallityttö
”Hae apua ja kerro jollekin. Vaikka häpeä ja nöyryytys on mitä suurin, niin älä päästä ahdistelijaa helpolla. Voit säästää jonkin toisen samalta kohtalolta. Pääset myös itse käsittelemään asiaa ammattilaisten kanssa.” – Silloin joskus
Lukijat tunnistavat kuitenkin myös puhumisen haasteen. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että myös sivustakatsoja puuttuu aina tilanteeseen.
”Usein puhuminen on vaikeaa, koska ahdistelija saattaa olla esimies, joka voi antaa potkut tai huonoja työtehtäviä.” – Matleena surun lapsi
Katju Aron mukaan on myös mittaamattoman tärkeää uskoa uhreja, kun he uskaltavat kertoa kokemastaan.