Suhmurointi jatkuu Viipurin linnan restaurointitöissä – Roistoja houkuttaa kaupungin muhkea budjetti

Viipurin keskeisimmän maamerkin, keskiaikaisen linnan, pitkäksi venähtäneen restauroinnin aikataulu on pettänyt jälleen. Viipurin linnan 75 metrin korkeuteen meren pinnasta nousevaa Pyhän Olavin tornia on muun linnan ohella yritetty restauroida pian kahden vuosikymmenen ajan, mutta kehnolla menestyksellä.

Viimeisin korjaussuunnitelma valmistui vuonna 2015, mutta työt käynnistyivät vasta 2017. Suunnitelmista löytyneiden virheiden vuoksi työ kuitenkin pian keskeytyi, kunnes uudet suunnitelmat saatiin valmiiksi.

Vuonna 2021 torni avattiin yleisölle osin remontoituna, mutta suljettiin pian jälleen korjaustöiden jatkumisen vuoksi. Restauroinnin piti valmistua lopullisesti täksi kesäksi, mutta hanke viivästyy jälleen.

”Pyhän Olavin tornin korjaustöiden on määrä valmistua kesäksi 2024. Töiden valmistuttua torni avataan vierailijoille”, kirjoittaa vuonna 2019 linnamuseon johtajaksi tullut Valentin Belousov sähköpostissaan Seuralle.

Luokatonta työn jälkeä

Erilaiset talous-, aikataulu- ja muut sotkut ovat hyvin tyypillisiä Viipurin historiallisten arvokohteiden restauroinnille. Tällä kertaa torniremontin viivästyksen syyksi kerrotaan urakoitsijan leväperäisyys.

Museo kertoi maaliskuussa, että urakoitsija oli ollut ”vilpillinen” tornin julkisivun maalaus- ja tasoitustöissä. Luokattomasti tehdyt korjaustyöt on siis tehtävä uudelleen.

Kaiken lisäksi Leningradin alueen kuvernöörin valvontakomissio vaatii oikeudessa linnamuseota maksamaan takaisin noin 54000 euroa eli viipurilaisittain valtavan määrän kulttuuriministeriöltä saatuja, väärin käytettyjä valtiontukia.

Delovoi Peterburg -lehden haastattelussa Belousov kiisti väärinkäytökset ja sanoi museon vain siirtäneen osan tuista seuraavan vuoden budjettiin. Takaisinperintä vaarantaisi hänen mukaansa koko museon toiminnan.

”Jäisimme ilman tuloja ja joutuisimme pyytämään tukea Leningradin alueelta”, Belousov sanoi.

Viipurin linnan torni saa kohuhissinsä

Tornin restaurointi kuitenkin jatkuu valtion varoilla, ja Belousovin mukaan sinne tulee myös kohuttu lasinen näköalahissi.

Vuonna 2021 julki tullut hissisuunnitelma herätti vastustusta niin kaupunkilaisten kuin asiantuntijoiden keskuudessa. Tornin keskelle rakennettava hissi vie turistit yläosaa kiertävälle kapealle, alle metrin levyiselle näköalatasanteelle.

Arvostelijat pelkäävät hissin muuttavan historiallisen tornin ilmettä ja voivan olla vaaraksi sen rakenteille. Ihmetystä herättää sekin, että hissistä on esitetty virallisten piirustusten sijaan vain ylimalkaisia havainnekuvia.

Viipurilaiset pelkäävät myös, että hissihankkeenkin budjettivaroja päätyy väärin taskuihin.

Viipurin linnan torniin tuleva lasinen hissi on saanut kritiikkiä, mutta se aiotaan kuitenkin rakentaa. Linnamuseon lähettämän havainnekuvan mukaan hissistä tulee pyöreä, ja se tulee keskelle tornia. © Viipurin linnamuseo

Kritiikki ei vaikuttanut

Linnamuseon johtajana vuoteen 2019 ollut, nykyisin Pietarissa vaikuttava Leningradin alueen aluehallituksen varapääministeri, Vladimir Tsoi, puolusti hissihanketta Ilta-Sanomille vuonna 2012.

Tsoi vakuutti, että hissi ei rasita tornin rakenteita, ja sen avulla liikuntarajoitteisetkin pääsevät katsomaan näköaloja.

Linnamuseossa aiemmin työskennellyt nykyinen Monrepos’n puiston johtaja Aleksandr Smirnov kuitenkin kertoi, ettei hissiä ole tarkoitettu esimerkiksi pyörätuoleilla kulkeville ja että näköalatasanteelle pääsevät tulevaisuudessakin vain omin jaloin liikkuvat.

Belousovin mukaan kritiikki ei ole vaikuttanut suunnitelmiin.

”Valtion hyväksynnän saaneen suunnitelman mukaan hissi asennetaan. Toistaiseksi hissistä on valmiina metallirakenteita: hissikuilu sekä portaat näköalatasanteelle”, hän kirjoittaa sähköpostitse Seuralle.

Restaurointitöiden onnahtelusta huolimatta jotain valmistakin on vuosien varrella saatu aikaiseksi. Esimerkiksi niin sanotun esilinnan sekä pääportin yhteydessä oleva linnan päällikön asunnon restaurointi on valmistunut, ja niissä on muun muassa kahvila ja linnaa esittävien taideteosten näyttely.

Restaurointi vetää rosvoja

Pyhän Olavin tornin ongelmat ovat vain pisara Viipurin arvokohteiden restaurointiin liittyvien sotkujen meressä.

Kaupungilla on erityinen historiallisen kaupungin asema, ja se suorastaan pullistelee kipeästi restauroinnin tarpeessa olevia ainutkertaisia historiallisia rakennuskohteita.

Tämän vuoksi Viipurissa liikkuu poikkeuksellisen paljon budjettirahaa. Venäjän veronmaksajien ohella restaurointia on rahoittanut esimerkiksi Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki IBRD.

Samalla kaupungista on tullut erittäin houkutteleva kohde korruptoituneille viranomaisille ja yritysjohtajille. Heille on ollut edullista suunnitella ja käynnistää yhä uusia restaurointihankkeita.

Onnistunut toteutus ei ole ollut pääasia – mieluummin päinvastoin: mitä pidempään korjaustyöt kestävät, sitä enemmän ja kauemmin on mahdollisuuksia vetää välistä.

Virka Moskovassa houkutti

Vuonna 2020 paljastui Viipurin tähän mennessä suurin korruptioskandaali.
Rakennuskannan korjaukseen ja restaurointiin tarkoitettuja varoja oli kadonnut jättimäinen määrä, 700 miljoonaa ruplaa eli nykykurssilla noin seitsemän miljoonaa euroa. Summa vastasi koko kaupungin yhden vuoden budjettia.

Alkuvuonna pääsyyllisenä yli 12 vuoden vankeuteen tuomittiin Viipurin alueen rahoituskomission johtaja Aleksandr Bolutševski. Hän tunnusti siirtäneensä lähes 200 miljoonaa ruplaa hallinnoimilleen yhtiöille. Aikeena oli lahjoa Moskovan kaupunki antamaan Bolutševskille korkea virka.

Aiemmin suhmurointeja on paljastunut myös esimerkiksi Monrepos´n puiston ja keskiaikaisen kellotornin restauroinnin yhteydessä.

Tyypillistä on, että korruptoituneita virkahenkilöitä silloin tällöin viedään oikeuteen, mutta rahavirtojen todelliset manipuloijat eivät joudu kiipeliin.

Viipurin varjohallitsijana ja todellisena päätöksentekijänä pidettiin 1990-luvulta lähtien arveluttavan taustan omaavaa liikemiestä ja paikallispoliitikkoa Aleksandr Petrovia, joka palkkamurhattiin mökillään 61-vuotiaana lokakuussa 2020.

Murha tapahtui pian jättimäisen korruptiotutkinnan käynnistyttyä ja juuri ennen kuin Petrovin oli tarkoitus tulla asiasta todistajaksi oikeuteen. Murhaajaa ei ole saatu kiinni.

Lue myös: Ystävyyttä Krimin valtaus -näyttelyssä, talvisodan muistopäivänä Venäjän lähetystössä: Päätyykö Suomi–Venäjä-seura taas Kremlin käsikassaraksi?

Monrepos´s puiston kunnostus valmistui lukemattomien viivästysten ja sotkujen jälkeen kesällä 2022. Remonttiin käytettiin valtava määrä Maailmanpankin rahoitusta, noin 27 miljoonaa euroa. Historiallisen puiston kunnostustöissä oli runsaasti vierastyöläisiä muun muassa Uzbekistanista. Talvella 2019 tekeillä oli kivetys pääportin luokse.

Viipurin varjohallitsija?

On arveltu, että Petrov tiesi liikaa. Mutta ketä murhalla suojeltiin ja kuka on Petrovin vallanperijä?

Helmikuussa Moscow Post -lehti veikkasi, että vastaus on Vladimir Tsoi, 38. Nuoresta iästään huolimatta Tsoi oli aiemmin pitkään Leningradin alueparlamentin jäsen ja alueen johti kulttuuri- ja matkailukomiteaa, mikä toi hänelle valtaa budjettivaroihin.

Tsoilla oli myös 2000-luvulla jopa yhteinen öljynkuljetusyhtiö Petrovin kanssa.
Hänen isänsä Oleg Tsoi taas oli Petrovin tavoin hyvin arveluttavan maineen Viipurissa omannut liikemies-poliitikko ja Petrovin kumppani, kunnes kymmenisen vuotta sitten siirtyi hengenmieheksi, kirkon diakoniksi. Tsoin kuitenkin uskotaan vetelevän edelleen Viipurissa naruja taustalla poikansa avulla.

Moscow Postin juttu ilmestyi sen jälkeen, kun Viktor Bastrykinin johtama Venäjän federaation tutkintakomitea alkuvuonna oli alkanut tutkia mahdollisia budjettivarojen väärinkäytöksiä Tsoin aiemmin johtamassa komiteassa.

”Viranomaiset saattavat olla kiinnostuneita Tsoista, jota on pidetty kiistanalaisena hahmona hänen Viipurin-ajoistaan lähtien”, kirjoitti Moscow Times.

Tsoi ei jutun julkaisuun mennessä kommentoinut Seuralle Moscow Postin väitteitä.
Ilmassa leijuu vielä monta kysymystä, ja Viipurin korruptioskandaaleista on luvassa uutisia vielä pitkään.