Julmat eläinkokeet järkyttivät 1950-luvun Neuvostoliitossa – Oliko kaksipäisen koiran luonut kirurgi Vladimir Demihov nero vai hirviö?

Iltojen hämärtyessä Moskovan kaduilla saattoi 1950-luvulla päästä todistamaan merkillistä näytelmää. Auto pysähtyi ja ulos hyppäsi ihminen, joka alkoi maanitella kulkukoiria kädessään olevalla makkaralla. Sopiviksi katsotut nelijalkaiset poimittiin kyytiin.

Osa koirista kuljetettiin tutkimuslaboratorioihin, osa lennätettiin rakettien kyydissä yläilmoihin Neuvostoliiton huippusalaisen avaruusohjelman koekaniineina.

Moskovan tuhannet kulkukoirat olivat kovia kokeneita katujen kasvatteja, mutta helppoa ei ollut myöskään loppuelämä tieteen palveluksessa.

Varsinkin yksi 1950-luvun Neuvostoliitossa tehty eläinkoe herättää nykypäivän ihmisessä säälin sekaista kauhua ja nostaa kyyneleet silmiin.

Eläinkokeet, tieteen läpimurto vai paholaisen työtä?

Eläinten käyttö sairaaloissa ja laborato­rioissa tehdyissä lääketieteellisissä tutkimuksissa vakiinnutti paikkansa viimeistään 1800-luvulla.

Julmat, viattomille luontokappaleille turhaa kipua ja kärsimyksiä aiheuttaneet kokeet nostattivat alusta saakka vastustusta, mikä johti maailman ensimmäisen eläinsuojelulain säätämiseen Englannissa vuonna 1876.

Koirilla ja muilla elävillä olennoilla tehdyt testit herättivät eläinten ystävissä närkästystä myös Venäjällä. Noustessaan valtaan marraskuussa 1917 bolševikit kuitenkin lakkauttivat eläinsuojelua koskevan lainsäädännön ja kielsivät eläinsuojeluyhdistysten toiminnan.

Neuvostokansalaiselle tärkeää oli vain ihmisten hyvinvointi, ja uuden uljaan sosialistisen yhteiskunnan rakentajille eläimet olivat pelkästään välineitä.

Kun huhuja koe-eläinten mielivaltaisesta kohtelusta kantautui Neuvostoliiton ulkopuolelle, länsimaiset eläinsuojeluyhdistykset älähtivät ja tuomitsivat siellä tehdyt eläinkokeet ”paholaisen työksi” ja julmien kokeiden tekijät ”helvetin palvelijoiksi”.

Kuolleista herätetty koira

Vastalauseista huolimatta koirien käyttö tutkimuksissa jatkui Neuvostoliitossa. Sadat Moskovan kaduilta pyydystetyt kulkukoirat päätyivät koe-eläimiksi kirurgi Vladimir Demihovin laboratorioon.

Köyhään venäläiseen talonpoikaisperheeseen vuonna 1916 syntyneen Demihovin meteorimaiseen nousukiitoon ampaissutta uraa siivittivät korkealentoiset fanta­siat siitä, että tiede pystyisi mihin tahansa, jopa voittamaan kuoleman.

Demihov oli 21-vuotias pysäyttäes­sään koiran sydämen ja käynnistäessään sen sähkömoottorin avulla uudelleen. Koira heräsi kuolleista, mutta eli vain pari tuntia operaation jälkeen. Nuori tiedemies sai kuitenkin osakseen tiedeyhteisön ihailun. Hänen keksimäänsä laitetta pidetään maailman ensimmäisenä keinotekoisena sydämenä.

Tämä oli kuitenkin vasta esimakua tulevasta. Demihov alkoi leikata laboratoriossaan maanisella vauhdilla ja siirsi koirille muun muassa sydämiä ja keuhkoja. Mullistavimman läpimurtonsa – ja monien mielestä hulluimman päähänpistonsa – Demihov teki vuonna 1954 siirtämällä koiralle toisen koiran pään. Leikkaus kesti yli kolme tuntia.

Kaksipäinen koira teki Demihovista julkkiksen

Demihov oli leikannut kaksipäisiä koiria kotimaassaan jo viiden vuoden ajan, kun niistä alettiin kohista myös Neuvostoliiton rajojen ulkopuolella.

Heikkohermoisimmat järkyttyivät, kun yhdysvaltalaisessa Life-aikakauslehdessä julkaistiin vuonna 1959 Demihovista kertova artikkeli, jonka kuvituksena oli painajaismainen valokuva. Kuvassa suurikokoinen saksanpaimenkoira makaa kyljellään samalla kun pienempi pörröturkkinen koira retkottaa sen niskassa etutassut roikkuen.

Ensi silmäyksellä näytti siltä, että kuvassa on emokoira pentuineen. Mutta mitä ihmettä? Molemmat koirat joivat maitoa omilta lautasiltaan!

Kyse ei siis ollutkaan idyllisestä perhepotretista vaan yhdestä koirasta, jolla oli kaksi päätä.

Käytännössä kahden koiran yhdistäminen tapahtui siten, että Demihov amputoi pienemmän koiran kehon etujalkojen alapuolelta. Tämän jälkeen hän teki viillon vastaanottajakoiran niskaan, johon hän kiinnitti pienemmän koiran ylävartalon taidokkaalla verisuonikirurgialla.

Yleensä Demihovin koirat elivät noin neljä päivää leikkauksen jälkeen. Pisimmän ajan sinnitteli hengissä leikattu koirapari, joka eli 29 vuorokautta.

Koirakokeet tekivät Demihovista kansainvälisen julkkiskirurgin, jonka saavutuksista kirjoitettiin ympäri maailmaa. Demihovia ylistettiin nerokkaana elinsiirtokirurgian tienraivaajana, mutta eläinten ystävät teilasivat koirakokeet julmana eläinrääkkäyksenä.

Täysin ennennäkemätön Demihovin ”neronleimaus” ei kuitenkaan ollut, sillä ranskalainen kirurgi Alexis Carrel ja yhdysvaltalainen lääkäri Charles Guthrie olivat yrittäneet leikata koiralle toisen pään jo vuonna 1908.

Lue myös: Resepti geenien mukaan – Geenitesti auttaa löytämään lääkkeistä sopivimmat – Seura.fi

Epäonniset eläinkokeet: kuolemantapaukset salattiin

Vaikka Demihovin koirat kuolivat yksi toisensa jälkeen, suurelle yleisölle kerrottiin vain menestystarinoista.

Epäonnistumiset salattiin, sillä 1950-luvulla elettiin kylmän sodan aikaa, jota leimasi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välinen kiihkeä kilpailu tieteellisissä saavutuksissa.

Niinpä myös Neuvostoliiton huippusalaiseen avaruusohjelmaan valittujen kulkukoirien traagisista kohtaloista vaiettiin. Kaikki muistavat marraskuussa 1957 raketin kyydissä avaruuteen lähetetyn, legendaarisena sankarikoirana juhlitun Laika-koiran. Vain ani harva tiesi, että koiraparka oli menehtynyt vain muutama tunti satelliitin nousun jälkeen.

Laika oli uhrannut henkensä ihmistä palvelevan tieteen alttarille kuten myös Demihovin käsissä kärsineet ja menehtyneet koirat. Koirat olivat suuruudenhullulle tiedemiehelle pelkkiä harjoituskappaleita, sillä hänen suurin unelmansa oli sydämen siirtäminen ihmiselle.

Demihovin koirakokeiden kerrotaan kuitenkin innoittaneen eteläafrikkalaista kirurgia Christian Barnardia, joka teki vuonna 1967 ensimmäisen onnistuneen sydämensiirron.

Demihov päätyi julkkiksesta kummajaiseksi

Demihovin paistattelua kansainvälisen tiede­yhteisön ihmelapsena kesti vain muutamia vuosia. Hän jäi jälkeen huimaa vauhtia edistyneen elinsiirtokirurgian kehityksessä, ja hänen nimensä unohdettiin.

Marraskuussa 1998 kuollut Demihov muistetaan nykyään lähinnä lääketieteen historian kummallisena kuriositeettina.

Taiteen tohtori ja tutkimusetiikan erikoisasiantuntija Iina Kohonen ei ole kuitenkaan valmis tuomitsemaan Demihovia ja tämän koirakokeita suoralta kädeltä.

”Käsitys eläinten tietoisuudesta ja kyvystä tuntea kärsimystä oli toinen kuin nyt,” Kohonen selventää.

Kohosen mielestä kauhistellessamme Demihovin kokeita olisi syytä ottaa huomioon, kuinka paljon ihmiset ovat aikojen saatossa aiheuttaneet eläimille kärsimyksiä – ja aiheuttavat edelleen.

”Demihovin koirat ovat vain pieni sivujuonne siinä suuressa tarinassa, mitä ihminen on muille eläimille tehnyt ja tekee koko ajan. Mittakaava on mieletön. Koko ihmiskunnan historia on rakentunut toisten lajien hyväksikäytön varaan.”

Vuonna 1977 Neuvostoliitossa säädettiin koe-eläinasetus, joka asetti rajat tutkimuksissa käytettyjen eläinten kohtelulle. Se lakkautettiin kuitenkin vuonna 2020. Tällä hetkellä mikään laki ei suojele koe-eläimiä Venäjällä.

Artikkelin pääasiallisena lähteenä on käytetty Iina Kohosen uutuusteosta Kaksipäinen koira ja muita eläimiä Neuvostoliiton tieteessä (Tammi, 2024).

Lue myös: Jutta-beagle oli koe-eläin, joka sopeutui nenätyön avulla kotikoiraksi – Mari-omistaja iloitsee: ”Meidän tynnyrissä kasvaneesta tytöstä tuli oman elämänsä sankari”