Suomalaistaustainen John Morton antoi ratkaisevan äänen Yhdysvaltojen syntymähetkellä: ”Nimen kirjoittaminen julistukseen ei ollut itsestäänselvyys”
Itsenäisyysjulistusta pidetään Yhdysvalloissa lähes myyttisenä kansakunnan perustamistapahtumana. Harva tietää, että sen taustalta löytyy suomalaissyntyisen John Mortonin vaikea päätös.
Suomalaisilla on Uusi Ruotsi -siirtokunnan alueella oma muistomerkkinsä, jonka on veistänyt kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen. Muistokivessä lukee: ”Kalevalaiset kaukopursin yli aaltojen ajoivat tätä maata mahtamahan rantoja rakentamahan tänne pellot perkasivat piilusivat pirtit uudet.” © iStock
Kun John Morton valittiin Pennsylvanian edustajainhuoneeseen 1756, hän eli vielä maanmiehineen Englannin vallan alla. Asenne emämaata kohtaan oli kuitenkin muttumassa.
Ärtymystä alkoi aiheuttaa se, että Englanti ei enää ottanut riittävästi huomioon siirtokuntien esityksiä, ja verotustakin kiristettiin kiristämistään. Sapeleitakin kalisutettiin.
Iitsenäisyysjulistuksen allekirjoittanut John Morton on osa Yhdysvaltojen paljon muisteltua historiaa. Hänen oma historiansa juontaa juurensa Suomeen. © Rautalammin museo
”Sorto alkoi olla liikaa. Siirtokuntien kongressi ryhtyi valmistelemaan itsenäisyysjulistusta vuonna 1776. Tavoitteena oli, että kaikki 13 siirtokuntaa hyväksyisivät yksimielisesti julistuksen, kukin siirtokunta erikseen, mikä takaisi niiden itsenäisyyden”, Siirtolaisuusinstituutin eläkkeellä oleva johtaja Olavi Koivukangas kertoo.
Julistus saatiin kasaan ja sen jokaisen siirtokunnan edustajat hyväksyivät sen yksi kerrallaan. Lopullinen ratkaisu oli kiinni viisihenkisestä Pennsylvanian delegaatiosta, joka ei ollut yksimielinen asiasta. Äänet hyväksymisen puolesta ja vastaan jakautuivat läsnäolijoiden kesken tasan 2–2.
Tässä tilanteessa delegaation viidennen jäsenen, John Mortonin, kanta tulisi ratkaisemaan. Miestä ei kuitenkaan näkynyt missään. Pohdittiin, aikooko hän osallistua lainkaan mannermaakongressin istuntoon.
Lopulta, piinallisen odotuksen jälkeen, kuultiin ovien kolinaa ja John Morton saapui. Hän kertoi sairastelleensa, mutta oli onnekseen toipunut sen verran, että pääsi paikalle.
Mortonin allekirjoituksen myötä Englannin siirtokunnat julistautuivat itsenäisiksi 2. heinäkuuta 1776 ja mannermaakongressi hyväksyi itsenäisyysjulistuksen 4. heinäkuuta. Yhdysvallat oli saanut alkunsa.
© Rautalammin museo
John Morton otti henkilökohtaisen riskin
Nimen kirjoittaminen julistukseen ei ollut Mortonille mikään itsestäänselvyys. Hän oli aluksi ollut politiikassaan Englannin hallinnon puolella, mutta vähitellen muuttanut kantaansa. Lisäksi allekirjoitus oli henkilökohtainen sodanjulistus Englantia vastaan.
”Mikäli Englanti voittaisi siirtokunnat mahdollisessa sodassa, itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajia odottaisi hirsipuu”, Olavi Koivukangas sanoo.
Juuri John Mortonin pohdinta kiinnostaa Suomessa, koska hänen esi-isänsä Martti Marttinen oli suomalainen. Marttinen muutti ensin Ruotsin Värmlannin suomalaismetsiin 1600-luvun alkupuolella. Sieltä hän jatkoi Mårten Mårtenson -nimellä Pohjois-Amerikkaan.
”Hän oli saanut kuulla Uusi Ruotsi -nimisestä siirtokunnasta, joka oli perustettu Delawarejoen varteen 1638. Siirtokunnan tuhannesta asukkaasta suurin osa oli suomalaista syntyperää”, Koivukangas kertoo.
Yhdysvalloissa Martti Marttinen kääri hihansa ja raivasi itselleen tilukset. Vaimon hän löysi Suomessa syntyneestä Helenasta. Pian tuvan lattialla juoksi liuta Marttisia, myös John Mortonin isä.
John Morton ei kuitenkaan koskaan tavannnut omaa isäänsä, John Morton senioria, sillä isä kuoli hieman ennen poikansa syntymää Pennysylvaniassa 1725.
”Mortonin äiti meni uusiin naimisiin, ja poika sai kasvatuksen englantilaisessa kodissa. Isäpuoli huomasi pojan jo nuoresta teräväpäiseksi ja alkoi kouluttaa tätä. Tiedetään, että John osasi puhua ja kirjoittaa myös ruotsiksi”, Koivukangas sanoo.
Monen toimen mies
John Morton avioitui 25-vuotiaana Ann (Anna) Justisin kanssa, joka oli hänkin Uuden Ruotsin siirtolaisen jälkeläinen. Todennäköisesti Anna oli omaa sukua Juustilainen ja omasi suomalaiset sukujuuret.
”John rakensi tukevan talon Delawarejoen rannalle, missä asui perheineen 1700-luvulla. Talo oli suomalaisille tyypilliseen tapaan vankka hirsitalo, jota tuulten tuiverrukset eivätkä pakkasen paukkeet saaneet murtumaan”, Koivukangas kertoo.
Pian esi-isien perinteen mukaan talon hirsilattialla alkoi kuulua pienten askelten ääniä ja katosta roikkuvaan pärekoppaan ilmestyi liekuteltavaksi vuosi vuoden jälkeen uusi pellavapää, kaikkiaan kahdeksan, viisi tyttöä ja kolme poikaa.
Äiti Annan aika kului tyystin kotitöissä ja lapsia hoitaessa perheen isän tuodessa pöytään leivän.
John Morton työskenteli ensin maanmittarina, mutta varsin pian hän sai hoitaakseen useita luottamustehtäviä. Hänet valittiin ensin Chesterin piirikunnan edustajaksi Pennsylvanian siirtokunnan edustajainhuoneeseen ja myöhemmin sen puheenjohtajaksi.
”Morton oli myös sheriffi, rauhantuomari, piirikunnan oikeuden puheenjohtaja sekä Pennsylvanian korkeimman oikeuden apulaistuomari. Hänen nimikirjoituksensa esiintyy myös Pennsylvanian sen aikaisissa seteleissä”, professori Koivukangas kertoo.
Tunnustusta Obamalta
John Mortonin nimi tunnettiin ja tunnetaan laajalti Pennysylvaniassa, mutta myös muissakin Yhdysvaltain siirtokunnissa. Hänen muistoaan vaalien maahan on perustettu Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskus (JMC).
”Vuonna 2013 Yhdysvaltojen tuolloinen presidentti Barack Obama allekirjoitti lain tunnustuksena Delawaren laakson ensimmäisille suomalaisille ja ruotsalaisille siirtolaisille. Laissa heidän asuinalueensa määrättiin USA:n ensimmäisen osavaltion, Delawaren, kansalliseksi muistomerkiksi”, Koivukangas kertoo.
Suomeen Morton ei päässyt koskaan. Hän kuoli 1. huhtikuuta 1777 maatilallaan todennäköisesti tuberkuloosiin. Hän oli ensimmäinen itsenäisyysjulistuksen kirjoittajista, joka saatettiin haudan lepoon. Hänet haudattiin St. Paulin hautausmaahan Chesteriin.
”Täällä hänelle on pystytetty kolmimetrinen, valkoisesta marmorista tehty muistomerkki.”
Siihen on kirjoitettuna sanat, jotka John Morton lausui kuolinvuoteellaan: ”Kertokaa heille, että he tulevat vielä tunnustamaan, että itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaminen oli suurin palvelus, jonka koskaan olen maalleni tehnyt.”