Patti rinnassa oli kakkosluokan hormonipositiivinen syöpäkasvain – Rintasyöpä toi käänteen Henna-Riikan elämään: ”En murehdi enkä säikähdä pienistä”
Rintasyövän myötä Henna-Riikka Setälä joutui luopumaan monesta asiasta, mutta samalla syöpä oli käännekohta uuteen elämään.
Syöpäkokemuksen myötä Henna-Riikka Setälä on huomannut olevansa varsin rationaalinen ja ratkaisukeskeinen ihminen.
Kun turkulainen Henna-Riikka Setälä syksyllä 2016 löysi oikeasta rinnastaan patin, radiologi diagnosoi sen koepalaa ottamatta hyvälaatuiseksi kasvaimeksi.
Kun patti oli edelleen puolen vuoden päästä rinnassa, Henna-Riikka meni uudelleen lääkäriin, ja silloin siitä otettiin koepala. Hän joutui odottamaan tuloksia parin viikon ajan.
”Ensimmäinen ajatukseni oli, että jos rintani leikataan kokonaan, haluan toisenkin rinnan pois”
”Olin lääkäriasema Mehiläisen odotustilassa ihan muissa asioissa odottamassa lääkärille pääsyä, kun työterveyslääkäri soitti minulle: patti rinnassa oli syöpäkasvain.
Lääkäri kertasi minulle, miten tästä edetään. Olin vain, että ohoh, ja aloin luonteelleni uskollisella tavalla selvitellä asioita. Ilmoitin tuloksesta hoitovirheen tehneelle lääkärille ja liityin vielä saman päivän aikana Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen jäseneksi sekä Facebookin rintasyöpäryhmiin.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että jos rintani leikataan kokonaan, haluan samassa leikkauksessa toisenkin rinnan pois. Minulla on melko pienet rinnat, eivätkä ne ole koskaan olleet naiseuteni kannalta tärkeät.
Minulle on tehty vuonna 2006 vatsaportin kiristys, enkä ole närästysongelmien vuoksi voinut käyttää rintaliivejä moneen vuoteen, koska ne painoivat. Jos toinen rinta jäisi, joutuisin rintaproteesin vuoksi palaamaan rintaliivien käyttäjäksi.”
Patti rinnassa vei leikkauspöydälle ja molempien rintojen poistoon
”Diagnoosin saatuani pääsin heti samalla viikolla magneettikuvaukseen. Elettiin toukokuun 2017 loppua. Kävi ilmi, että kasvain on sen verran iso, että säästävä leikkaus ei tule kysymykseen. Kerroin toiveeni toisenkin rinnan poistamisesta ja perustelin sitä refluksitaudillani. Perusteluni meni onneksi läpi.
Pääsin leikkauspöydälle jo kesäkuun puolivälissä. Vielä samana aamuna leikkaava kirurgi kysyi, olenko varma myös toisen rinnan poistosta. Olin minä.
Leikkauksessa oikea rinta, jossa kasvain oli, poistettiin, lisäksi oikeasta kyljestä ja kainalosta otettiin kudosta. Patologi tutki imusolmukkeet leikkauksen aikana. Minun tapauksessani imusolmukkeita jouduttiin poistamaan muutama. Toinen kirurgi poisti vasemman, terveen rintani.
Syöpä osoittautui duktaaliseksi eli rauhastiehyiden pintasolukosta alkunsa saaneeksi kakkosluokan syöpäkasvaimeksi, joka on hormonipositiivinen. Se tarkoittaa sitä, etten voi koskaan enää käyttää mitään hormonivalmistetta. Kierukkani poistettiin.”
”Hoidot olivat kauheampia kuin olin ikinä kuvitellutkaan”
”Olin leikkauksen jälkeen yhden yön sairaalassa. Dreenit, joihin kudosneste valuu, olivat kyljessäni viikon ajan. Senkin jälkeen arpiin ja rinnan alueelle kertyi turvotusta ja uutta kudosnestettä, joka punktoitiin muutamaan otteeseen.
Toivuin leikkauksesta hyvin. Patologin tutkimuksen perusteella kasvaimella on 25 prosentin jakautumismahdollisuus, eli aavistuksen korkea. Tervekudosmarginaalit olivat hyvät, joten en tarvinnut sädehoitoa.
Sen sijaan systostaattihoidot aloitettiin elokuun alussa. Sain kolmeen otteeseen kahta eri sytostaattia. Hoidot olivat kauheampia kuin olin ikinä kuvitellutkaan, ja menin niistä todella huonoon kuntoon. Ensimmäisen kerran jälkeen sain jonkin tulehduksen ja jouduin viikoksi sairaalaan.
Kaksi viikkoa ensimmäisestä sytostaattihoidosta hiukset alkoivat lähteä. Hankin peruukin, ja vaikka se oli aluksi hyvin tärkeä, en loppujen lopuksi käyttänyt sitä.
Koska syöpä oli hormonipositiivinen, sain estrogeenin estäjää. Olin 36-vuotias, ja sain niin pahoja vaihdevuosioireita, etten pystynyt nukkumaan. Noin 1,5 vuoden jälkeen sovimme syöpälääkärini kanssa, että lopetan lääkkeen syönnin.”
”Olen paljon vahvempi kuin aiemmin”
”Se vuosi 2017 oli elämäni kauhein. Jäin yksin hoitojeni kanssa, sillä silloinen avopuolisoni ei pystynyt käsittelemään sairauttani. Koirani jouduttiin lopettamaan ennen leikkaustani, ja olin jäänyt muiden sairausongelmien vuoksi työttömäksi. Lisäksi tyttäreni kävi läpi hyvin vaikeaa ajanjaksoa elämässään.
Sain apua psykiatriselta sairaanhoitajalta, ja aloitin psykoterapian tammikuussa 2018. Kävin siellä kaikkiaan kolme vuotta. Käsittelin syöpään ja ulkonäkömuutoksiin liittyviä asioita, mutta missään vaiheessa en pelännyt kuolemaa.
Aloitin uudelleenkouluttautumisen, ja sain päätökseen nuorempana kesken jääneet insinööriopinnot. Aloin rohkeasti myös deittailla, ja löysin elämäni rakkauden. Nyt olemme kihloissa ja menossa syyskuussa naimisiin Las Vegasissa.
En toivo syöpää kenellekään, mutta olen saanut todella paljon syövän myötä: uuden ammatin ja työpaikan, elämäni rakkauden, uusia ystäviä sekä tunteen, että selviän mistä vain. Olen paljon vahvempi kuin aiemmin. En murehdi enkä säikähdä pienistä.
Syöpäkontrollit lopetettiin kolmen vuoden jälkeen. Olen ollut kolme vuotta täysin terve.”
Lue myös: 27 ohjetta – Näin pärjäät raskaiden syöpähoitojen kanssa, kun rintasyöpä muuttaa elämän
Voimavarani: Tatuointi peitti arvet
”Rintojeni alue näytti aluksi peilikuvassa todella tyhjältä. Arvet olivat siistit, ja sain idean merenneidon simpukoista. Löysin turkulaisen tatuoijan, joka kirjoitti blogissaan arpien päälle tatuoinnista ja siitä, että se voi olla eheyttävä kokemus.
Kun arvet olivat parantuneet parin vuoden ajan, teetätin simpukkatatuoinnit rintoihini. Tatuoinnit ovat todella voimaannuttaneet minua. Joka päivän, kun näen itseni peilistä, ihailen niitä. Tila ei ole enää tyhjä. Käyn uimarannalla ja uimahallissa pelkässä alaosassa. Treenaan rintalihaksiani, ja paita päällä kukaan ei huomaa, ettei minulla ole rintoja.”