Palkittu ruotsalainen Tyttäret-dokumentti kertoo äitinsä menettäneistä tyttäristä puhuttelevasti ja rakkaudellisesti

Kahdeksanvuotias Sofia istuu mumminsa sylissä. ”Minun lapsillani ei tule koskaan olemaan äidinäitiä”, hän havahtuu. Se on yksi kipeistä ja herkistä totuuden hetkistä, joita Tyttäret-dokumenttiin mahtuu kasapäin.

Meikäläisiä Jusseja vastaava Guldbagge-palkinto parhaasta dokumentista tuli elokuvalle ansiosta. 

Sofian, Hedvigin ja Majan äiti Carolina kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Hän teki itsemurhan, kun tytöt olivat 8-, 10- ja 16-vuotiaita. Ohjaaja Jenifer Malmqvist ja kuvaaja Ita Zbroniec-Zajt lähtivät tapaamaan heitä, kun tragediasta oli kulunut vuosi. Muistot olivat tuoreita ja kommentit kaartelemattomia.

Tyttäret seuraa äitinsä menettäneitä ajassa

Kymmenen vuotta myöhemmin tavattiin uudelleen. Aikuiset siskokset käsittelevät äidin kuolemaa analyyttisemmin. Ymmärtävämminkin.

Kaikesta rakentuu puhutteleva kuvaus paitsi eteläruotsalaisten siskosten surusta, myös siteistä ja rakkaudesta heidän välillään. Omanlaistaan lämpöä tuovat kuviin myös maatilan eläimet.

Kymmenen vuoden aikajänne kertoo jo sinällään oleellista: elämä jatkuu. Ja osaltaan tytärten suru todistaa, että äiti oli heille tärkeä.

Tyttäret, sunnuntai 5.11. klo. 22.00, Teema & Fem 

Lue myös: Isä ei jättänyt mitään vihjettä, miksi halusi kuolla – Suru sivalsi omaisen elämän kahtia: ”Minun olisi pitänyt olla parempi tytär”