Jouni Backman katuu nyt toimintatapojaan eduskunnassa, jossa istui 24 vuotta: ”Tyhmintä oli työn sankaruuden tavoittelu”
Ex-poliitikko Jouni Backman tekisi monta asiaa toisin, jos aloittaisi eduskunnassa vasta nyt. Hänen mielestään moni työtapa yli satavuotiaassa instituutiossa pitäisi päivittää.
Kun pesti Arkadianmäellä päättyy, kansanedustajalla saattaa olla enemmän resursseja ja mahdollisuuksia miettiä kansanedustajan työtä kuin talon sisällä. Se on ex-poliitikko Jouni Backmanin mielestä sääli isänmaan ja eduskunnan kannalta.
Olettehan huomanneet jo vaalikuumeen? Se on jo nousussa, sillä vajaan puolen vuoden päästä tiedämme, kuka voitti eduskuntavaalit ja keistä tuli kansanedustajia.
Jouni Backman istui eduskunnassa 24 vuotta; oli kahdesti ministeri ja veti kahdeksan vuotta Sdp:n eduskuntaryhmää. Ehti hän pudotakin kahdesti: 2007 ja 2015. Politiikka loppui jälkimmäiseen.
Jos Backman aloittaisi nyt edustajana – ei, enää hän ei lähde ehdolle – hän laittaisi uusiksi monta työtapaa. Hän tuskittelee käyttäneensä aikaansa eduskunnassa osin ihan väärin.
”Tyhmintä oli työn sankaruuden tavoittelu. Se ei näkynyt tuloksena. Olisin hyvin voinut lähteä talosta viideltä, mutta istuin kahdeksaan, yhdeksään”, Jouni Backman sanoo 12-tuntisista päivistä.
Poliitikkoja kritisoidaan usein siitä, että he eivät tunne Eduskuntatalon ulkopuolista elämää, eikä Backman pane vastaan.
”En edes tiennyt, mikä sää oli ulkona. Se ei johdu siitä, että tietoisesti vieraantuisi, vaan kyse on ajanpuutteesta ja sisälle umpioitumisesta.”
Ei ole aikaa pysähtyä
Pahinta Backmanista on se, että kansanedustajalla ei ole aikaa ajatella.
”Ei ollut aikaa ajatella asioita, prosesseja ja toimintatapoja, edes sitä, miten itse toimii. Saati että olisi ollut aikaa yrittää vaikuttaa siihen, millä tavalla koko organisaation pitäisi toimia.”
Kun hän ja ex-kollegansa Liisa Hyssälä (kesk) haastattelivat jokunen vuosi sitten Sitran Kansanvallan peruskorjaus -hankkeessa yli sataa keskeistä vaikuttajaa, näiden ydinviesti oli sama: on oltava aikaa ajatella.
”Suurin osa haastateltavista päätti haastattelut samoilla sanoilla: ”Olipa mukava pysähtyä tunniksi ajattelemaan!”
Backmanin eduskuntapäivässä saattoi olla kymmenen kokousta, paikallisista asioista aina maailmanpolitiikkaan. Päivät olivat pirstaleisia.
”Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt kylmänviileästi jättää osa väliin. Sinä aikana olisin perehtynyt asioihin, ajatellut ja pitänyt yhteyttä talon ulkopuolelle.”
Tietoa olisi pitänyt hakea monipuolisemmin. Backman luottaisi vain tutkimustietoon, ei tietoon, jossa algoritmit ohjailevat googlettajaa.
Kokouksia päällekkäin
Syy kaikkeen tähän on Backmanista rakenteellinen. Monen muun maan parlamentissa valiokuntien kokoukset ja täysistunnot on sijoitettu eri viikoille. Näin ei ole Suomessa.
Viikkovuorottelua kannattaisi Backmanista tutkia. Siten myös valiokuntien työtavat voisivat monipuolistua, kun käytössä kerrallaan olisi enemmän kuin kaksi tuntia.
Nyt valiokuntatyö – se edustajan tärkein työ – on ripoteltu pitkin viikkoa. Jokainen edustaja on ainakin kahdessa valiokunnassa ja varajäsenenä kolmannessa. Kokoukset osuvat myös päällekkäin.
”Itsekin olin yhtä aikaa kolmen neljän kokouksen loukussa. Edustajat kokevat riittämättömyyttä ja uupumusta”, Backman huomauttaa.
”Puhemies Matti Vanhasella on ollut mielestäni hyvä idea: voisiko valiokuntien kokoonpanoa muuttaa niin, ettei jokaisen edustajan tarvitsisi olla niin monessa valiokunnassa?”
Backman potee huonoa omaatuntoa, ettei ryhmänjohtajana yrittänyt vaikuttaa koko työyhteisön prosesseihin.
”Eduskunta edustaa pysyvyyttä. Moni näkee arvona sen, että se on yli satavuotias instituutio, jonka tarkoituskaan ei ole elää ajassa. Eduskunnassa ei ole vastuutettu ketään kehittämistoimintaan”, Backman sanoo.
”Niiden, joilla on muodollista valtaa, puhemiehistön, valiokuntien puheenjohtajien, ryhmäpuheenjohtajien, pitäisi olla siinä aktiivisia.”
Kiire ja pitkät päivät ovat yhä Backmanin päällimmäisin tunne eduskunnasta. Kaiken lisäksi hän kuvitteli tekevänsä vain tärkeitä asioita.
”Kun nyt katsoo ulkopuolelta, huomaa, että tehtiin paljon sellaista, joka ei ollut tärkeätä.”
Kansa jätetty ulos
Backman nimittää putoamistaan eduskunnasta 2007 onnenpotkuiksi. Hän sai erityisasiantuntijan pestin silloisesta Tietoenatorista, jossa edisti julkisen hallinnon tietoteknistä kehitystä.
Siellä Backman ymmärsi, ettei ollut juuri vaivannut päätään kansanvallan perusolemuksella.
Perustuslaki oli tullut voimaan 2000. Sen 14. pykälässä lukee, että julkisen vallan tehtävä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä koskevaan päätöksentekoon.
Sen hän oli unohtanut.
”Pyrin pörssiyhtiössä edistämään kansalaisten osallistumismahdollisuuksia enemmän kuin poliitikkona. Se hävetti. Miksi en tehnyt sitä puoluetoiminnassa enkä eduskunnassa?”
Yli 20 vuodessa ei ole tapahtunut mittavia: uutta on vain kansalaisen oikeus tehdä kansalaisaloite. Eduskunta on keskittynyt viestimään kansalle siitä, mitä on päätetty.
”Lainsäädäntö lähtee siitä, että kansalaisilla pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa lakien säätämiseen julkisen keskustelun kautta. Miten? Ainoa julkinen osa eduskunnassa on lyhyt täysistuntokäsittely”, Backman kysyy.
Hän lisää, ettei kansalainen ole voinut lähettää päätöksentekoon liittyvää palautetta eduskunnan nettisivujen kautta, vaikka se on arkea jo kuntienkin sivuilla.
Ehkä jotakin on muuttumassa. Eduskunnasta vahvistetaan Seuralle, että tutkijoiden kanssa on suunnitteilla kertaluontoinen kansalaisraatikokeilu. Raati voisi punnita – kuin varjoeduskunta – samoja lakiesityksiä kuin valiokunta.
Eduskunnassa on virinnyt myös halu kokeilla mentorointia. Sitä Backman pitää erittäin hyvänä. Edustajan mentorina voisi toimia kokenut toisen puolueen edustaja tai kokenut entinen edustaja.
”Entiset kansanedustajat ovat täysin käyttämätön voimavara. Meistä olisi hyötyä uusien edustajien mentoroinnissa tai eduskunnan toimintatapojen kehittämisessä”, Backman uskoo.
Some suurin muutos
Jouni Backmanin pitkät työpäivät olivat perheeltä pois. Sitäkin hän katuu.
Monista kollegoista poiketen hän ei käynyt kotona Savonlinnassa kesken viikkoa. Ei ollut kasvattamassa lapsia, eikä harrastamassa heidän kanssaan. Ohi menivät niin vanhempainillat kuin koulun juhlat.
”Kerran lähdin viemään roskapussia ulos. Muutaman vuoden ikäinen Rosa-tytär tuli portaille vilkuttamaan”, Backman kertoo.
”Nostan hattua maakuntaedustajien puolisoille, olivat he naisia tai miehiä. Nyt olisin itsekkäämpi. Olen sanonut uusille edustajille, että kannattaa ottaa aikaa itselle niin Helsingin päässä kuin kotonakin.”
Hunningolle jäivät niin itsensä koulutus kuin fyysisen hyvinvoinnin ylläpito. Politiikka oli jo keskeyttänyt yliopisto-opinnot.
Sitä Backman ei tiedä, miten hän nyt suhtautuisi julkisuuteen tai miten toimisi sosiaalisessa mediassa. Twitteriä hän seuraa trolleja kauhistellen.
Backman pitää sosiaalista mediaa isoimpana yksittäisenä muutoksena edustajan työssä. Muutos on valtava: aikaisemmin oli olemassa vain massamedia, mutta some on laittanut yksittäisen kansanedustajankin pyörittämään omaa mediataloa. Backmanin viimeisenä vaalikautena some oli vasta tekemässä nousua.
”Some muutti keskustelua, ilmapiiriä ja suhtautumista toisiin edustajiin ei vain kärjekkäämmäksi vaan inhottavammaksi.”
Rakentavasti kriittinen
Eduskunnassa on jo kuultu hybridivaikuttamisen kaltaisia näkemyksiä ja sanontoja. Backman kysäisee, kuka siis lopulta määrittää agendan, ja ketä kansanedustaja lopulta edustaa?
”Tämä vaatii tulevilta kansanedustajilta ihan toisenlaista ymmärrystä ja medialukutaitoa, ja eduskunnan pitäisi instituutiona siinä kouluttaa ja valmentaa.”
Siihen liittyy Backmanin tärkein neuvo tuleville kansanedustajille: olkaa rakentavalla tavalla kriittisiä!
”Kyseenalaistakaa kaikki mitä tarjotaan, niin toimintatavat kuin asiat. Paras on se, joka osaa parhaiten joukkuepelin. Edesmenneet Matti Ahde ja Ilkka Kanerva olivat heitä.”
Annetaan vielä toinenkin. Ei kannata yrittää olla kaikkien alojen asiantuntija. Sillä tavalla ei saa kollegoiden luottamusta ja arvostusta.
Kannattaa perehtyä erityisesti johonkin asiaan – ja kasvaa siinä syvällisemmäksi asiantuntijaksi.