”Ole paras versio itsestäsi” – Tätä lausetta vihaa uupumusta tutkinut lääkäri Lari Karjula
Mielenterveyden häiriöt ovat suomalaisten yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Uupumus ei katso ikää, ammattiasemaa tai taustaa. Lari Karjula halusi tietää, miksi näin on – ja mitä asialle voisi tehdä.
Lääkäri ja yritysvalmentaja Lari Karjula pitää yhtenä syynä mielenterveysongelmiin ja uupumukseen turvaa tuoneiden pysyvien rakenteiden katoamista työelämästä ja muusta elämästä. © Teija Soini
Suomalaiset uupuvat ja mielenterveyshäiriöt vain lisääntyvät, vaikka monessa aineellisessa mielessä elämän edellytykset ovat paremmat kuin koskaan ennen. Miksi näin tapahtuu? Lari Karjula omaa vastauksia vähintään tämän jutun verran, mutta ongelmassa on perattavaa jopa kirjaksi asti.
Lari Karjulan Ymmärrä uupunutta, johda uuvuttamatta (Basam Books) ilmestyi keväällä 2023, koska hän halusi kasvattaa ihmisten tietoisuutta uupumuksesta, sen syistä ja ehkäisemisestä.
”Johtajat ovat aika pihalla tästä aiheesta. Jos ihmisellä ei ole omakohtaista kokemusta uupumisesta ja masennuksesta, sen ymmärtäminen on todella vaikeaa. Työpaikoilla on kuitenkin taloudellinenkin intressi vähentää ihmisten loppuun palamisia ja uupumuksesta johtuvia sairauslomia”, lääkäri Lari Karjula sanoo.
Hän on myös valmentanut johtajia ja esihenkilöitä viitisen vuotta. Karjula tietää, ettei uupumuksen ehkäisyyn löydy nopeita temppuja. Tarvitaan aivan uudenlaista ajattelua, jotta työpaikoilla kyettäisiin muokkaamaan toimintaa niin, että jokainen saisi työstään ja työnteostaan mahdollisimman paljon irti.
Jos työnteko vain kuluttaa, se tuhoaa jaksamista ja arki muuttuu ylivoimaiseksi.
”Uupumusta sekä muita mielenterveyden ongelmia työelämässä aiheuttavista tekijöistä yksi nousee esiin usein. Se on työn sirpaleisuus, alituiset keskeytykset, jotka aiheuttavat jatkuvaa riittämättömyyden ja kiireen tunnetta. Tämä johtaa näennäistekemiseen, joka vie työrauhan ja -ajan.”
Palaverit, arvioinnit, raportoinnit, erilaiset jatkuvasti kilisevät sovellukset, muutoshankkeet ja kehitysprojektit haukkaavat leijonanosan yhä useamman työajasta.
Sen jälkeen pitäisi vielä suorittaa optimaalista vapaa-aikaa: olla täydellinen perheessä, harrastuksissa, kodin pyörittämisessä ja niin edelleen.
Kukaan ei tunnu haluavan tällaista tilannetta, mutta silti se vain jatkuu.
”Ihminen voi ajatella, että kun toimin näin, se varmistaa, että minut hyväksytään. Kukaan ei pääse syyttämään mistään. Paljon järkevämpää olisi miettiä, mitä oikeasti haluaa ja mikä olisi kestävää. Muuten jokainen osallistuu pahoinvoinnin kulttuurin ylläpitämiseen, vaikka ei haluaisi.”
Mielenterveysongelmat ovat uusi kansantauti
Vaikka mielenterveyden häiriöistä ja uupumuksesta puhutaan paljon, Lari Karjula korostaa, ettei asiaa voi kuitata vain tämän ajan trendipuheeksi.
Luvut eivät valehtele: jo vuonna 2018 Työterveyslaitos arvioi, että mielenterveyssyiden vuoksi Suomessa menetetään vuosittain noin 17–18 miljoonaa työpäivää. Vuonna 2021 mielenterveysongelmat olivat suomalaisten yleisin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ne olivat taustalla 38 prosentissa päätöksiä.
Koronarajoitusten aikana eli vuosina 2020–2022 mielenterveysongelmien määrä kasvoi jyrkästi. Etenkin nuorempien ikäluokkien naisten masennus- ja ahdistuspohjaisten häiriöiden perusteella maksettuja Kelan sairauspäivärahoja kuvaava käyrä näyttää lähes pystysuoraa nousua.
Työuupumuksen taloudellinen, inhimillinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen hinta on kova, eikä sen kokonaislaajuutta edes tiedetä.
Työuupumus ei ole virallinen diagnoosi, joten sen syyksi kirjataan usein masennus tai ahdistus. Yksilölle uupumus näkyy muun muassa väsymyksenä, johon lepo ei auta, haluna vetäytyä ihmissuhteista ja keskittymisen ja muistin ongelmina.
Uupumusromahdus on kehon ja mielen tapa laittaa peli poikki siinä vaiheessa, kun keinot ja voimat ovat lopussa. Tavallisempaa on kuitenkin jopa vuosia kestävä sinnittely huonoilla voimilla ja oireillen.
Aivojen kuormitus kasvaa
Miksi ihmiset sitten uupuvat? Syitä on yhtä monia kuin yksilöitäkin. Se ei kuitenkaan ole selitys, että nykyisin oltaisiin jotenkin ”heikompia” kuin vaikka 50 vuotta sitten. Näin saatetaan silti yhä sanoa.
Lari Karjula muistuttaa, että muutosvauhti ja -laajuus 20–30 viime vuoden aikana on todennäköisesti suurin ihmiskunnan historiassa. Aivojen kuormitus on valtava, ja monet vakautta tuovat elementit ovat kadonneet sekä työelämästä että yhteiskunnasta.
”Yksilökeskeisyydessä ja valinnanvapaudessa ei sellaisinaan ole mitään pahaa, mutta ihmismieli tarvitsee myös turvaa, ennustettavuutta ja pysyvyyttä. Voin sanoa suorastaan vihaavani lausetta ’ole paras versio itsestäsi’ – sen pitäisi pikemmin kuulua, että ole itsesi.”
Lari Karjulan kirjassa hyvin erilaiset ihmiset kertovat uupumuksen ja loppuun palamisen kokemuksistaan sekä niistä selviämisestä. Työsuhteisten kohdalla käy ilmi, että asema on siinä suhteessa etuoikeutettu, että apua voi saada helpostikin työterveyshuollosta. Se ei kuitenkaan auta, mikäli asioista ei osata tai uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä myös työyhteisössä.
Vaikka mielenterveyden häiriöihin liittyvä stigma on hälvenemässä, Karjula tietää, että lääkärille puhutaan avoimemmin kuin esihenkilölle – etenkin jos tämän toiminta herättää epäluottamusta tai pelkoa.
”Kannustan ihan kaikkia puhumaan avoimesti jaksamiseen liittyvistä asioista myös työpaikoilla. Se ei tarkoita sitä, että työn tavoitteellisuudesta tarvitsisi luopua, sillä turhan paineen poistaminen ei vähennä tuottavuutta, vaan lisää sitä.”
Lari Karjula tietää, että jaksamiskeskustelussa rehellisyyttä on helpompi vaatia kuin toteuttaa. Ei tarvita kuin yksi väärä kohtaaminen avoimesti puhumista yrittäneelle, niin luottamus murenee.
Positiivisuuden pakko on vallalla
”Harva johtaja haluaa tahallaan vähätellä toisen pahaa oloa tai tulkita sen heikkoudeksi, mutta meillä vaikuttaa tietty kulttuuri, jossa ohjeena on: ’älä vikise’. Sen mukaan ei koskaan saisi valittaa, tuoda esiin epäkohtia tai ahdistua toimimattomista asioista. Tällainen kulttuuri estää tehokkaasti kaikkien ongelmien käsittelyn”, Lari Karjula toteaa.
Nykymaailmassa vallalla oleva positiivisuuden pakko kuuluu samaan kulttuuriin. Karjulan mukaan siitä, että joskus menee huonosti ja on vaikeuksia, on tehty lähes epänormaalia.
”Jos arjen murheita ja hankalia elämänjaksoja ei saisi olla, vaan täytyy ylläpitää täydellisyyden kulissia, mieli kokee voimakasta ristiriitaa, kun ongelmia sitten tulee. Tällaisessa elämässä ei pääse kehittymään joustavuutta eikä ymmärrystä, joka kannattelee vaikeiden hetkien yli.”
Tunnollisuus, joka saattaa tarkoittaa huonon kohtelun tai kokemusten sietämistä mukisematta, kuuluu etenkin varttuneempien ikäluokkien kasvu- ja kokemusmaailmaan. He eivät ehkä koskaan saa oikeutta työelämän aikana, vaan lasku maksetaan, kun se ohi. Silloin pitkään odotettu eläköityminen ei olekaan ilon lähde vaan hetki, jolloin uupumus tai masennus puhkeaa.
Yksilö ei vastaa kaikesta
”Itsensä johtaminen” on myös paljon käytetty nykyslogan. Itsetuntemus, joka antaa keinoja käsitellä ongelmia ja paineita sekä selviytyä niistä, on toki hyvä ominaisuus, mutta riskinä voi olla esimerkiksi työyhteisön rakenteellisten ja laajemmin yhteiskunnallisten ongelmien sivuuttaminen.
Hyvin paljon asioita tapahtuu täysin yksilön päätäntävallan ulkopuolella. Silti itsensä johtamisessa vastuu uupumuksesta ja masennuksesta sysätään yksilölle itselleen, mikä harvemmin edistää toipumista.
Työpaineita ja uupumusta voi aiheuttaa myös se, jos yrityksen julkilausutut arvot ovat voimakkaassa ristiriidassa todellisen toiminnan kanssa. Tällainen tilanne kuormittaa työntekijöitä.
”Niin kauan kuin vaikka yrityksen vastuullisuus nähdään vain markkinoinnin asiana eikä siihen sitouduta, on se vitsi.”
Karjulan mielestä aivan liian monessa työpaikassa toimintaa ohjaa jokin ulkopuolinen vaade, ei työn todellinen luonne.
”Mietitään, että hei, miten nyt saataisiin asiat näyttämään hyvältä ja mikä viesti menisi parhaiten läpi. Oikeasti pitäisi miettiä, mikä on työyhteisön ja yrityksen oma identiteetti ja pohjimmainen tehtävä, miten ihmiset voivat ja miten sitä vointia voitaisiin parantaa.”
Lari Karjula muistuttaa, että toiset kestävät yllä kuvattuja työn ristiriitoja paremmin kuin toiset. Iso osa työpaikan sisäisistä ongelmista syntyykin siitä, että paremmin paineita kestävät eivät näe tai ymmärrä toiminnan ahdistavan ja uuvuttavan muita.
Helppoja patenttiratkaisuja uupumisen poistamiseksi ei ole, mutta Karjulan mukaan yksi ydinasia olisi päästä eroon liiasta mekaanisesta ja yksiviivaisesta ”insinööriajattelusta”. Se ei yksinkertaisesti sovi ihmisten johtamiseen, kanssakäymiseen ja sosiaaliseen toimintaan.
Karjula vaatii myös ennaltaehkäisevää toimintaa jälkihuollon sijaan.
”Usein aletaan hoitaa seurauksia eikä syitä, kun huomataan, että pahoinvointi, uupumus ja mielenterveyden ongelmat vain lisääntyvät. Yritykset tarjoavat erilaisia etuseteleitä ja työterveydenhuollon palveluja kausikortilla kaikkiin laitteisiin”, hän sanoo.
”Sen sijaan, että mätkitään kuvainnollisesti turpaan joka kerta, kun tapahtuu virhe, pitäisi lähteä ihan siitä, että arvostetaan toisia ja heidän työtään.”