Selibaatti vaihtui seksiin, kun Minna laihdutti yli 50 kiloa: ”Olen saanut naisellisuuteni takaisin””
Minna, 53, pudotti painoaan yli 50 kiloa kolmessa vuodessa. Nyt hänen naisellisuutensa on herännyt uuteen kukoistukseen ja selibaatti vaihtui seksiin. Näin Minnaa elämäntilanteessa tukee seksuaalineuvoja, ratkaisukeskeinen terapeutti Päivi Savolainen-Kauppila.
”Katsoin lihavanakin itseäni prinsessapeilin läpi”
Minna: ”Monilla lihavilla naisilla on huono itsetunto, mutta minä katsoin lihavanakin itseäni prinsessapeilin läpi, parhaasta mahdollisesta kulmasta. Erikoista kyllä, minulla on aina ollut hoikan ihmisen identiteetti, hyvä itsetunto ja iso ego.
En koskaan tuntenut itseäni huonommaksi ihmiseksi lihavuuden takia. Olin iso ja kovaääninen, ja pädin elämän muilla alueilla. Ostin paljon kauniita kenkiä, sillä niistä nauttimista ei paino rajoittanut.
Kun minua isommat ihmiset kävivät ostamassa vanhoja 46–50 koon vaatteitani, tajusin konkreettisesti olleeni lihava muiden ihmisten silmissä.”
Seksuaalineuvoja Päivi: ”Hyvä itsetunto on yleensä avain siihen, miten muut ihmiset sinut näkevät. Jos tykkäät pukeutua kauniisti ja tunnet näyttäväsi hyvältä, muutkin huomaavat olemuksesi itsevarmuuden.
Kaikilla ei valitettavasti ole yhtä hyvä itsetunto. Sitä voisi yrittää kohottaa esimerkiksi lahjoittamalla itselleen ihana nainen -elämyksen, jossa nainen meikataan ja stailataan ja kuvataan kauniisti. Meistä jokaisesta löytyy kauneus.”
”Olin kolme vuotta selibaatissa, kun olin kokoa 48–50”
Minna: ”Miehet ovat läskirasisteja. Läski on naisen pahin vika, himontappaja. Miehet tykkäävät pyöreistä mutta eivät lihavista. Miehet sen sijaan ovat ylipainoisinakin omasta mielestään komeita.
Olin kolme vuotta selibaatissa, kun olin kokoa 48–50. Täytin elämäni työllä, matkoilla ja ystävillä. Lämpö ja läheisyys toki puuttuivat.
Menin Tinderiin vasta kun olin laihtunut kokoon 44, sillä en halunnut hakeutua miesmarkkinoille loukattavaksi. Huolehdithan itsestäsi -ilmaus tarkoittaa oikeasti, että olethan hoikka.”
Päivi: ”Olet viisaasti suojellut itseäsi pettymyksiltä, ja korvannut kumppanin läheisten ystävien seuralla. Seksuaalienergia on kuitenkin tärkeä voimavara ihmiselle, sillä se hoitaa kehoa ja mieltä.
Seksuaalista nautintoa kannattaa hankkia sooloseksin menetelmin ja tutustumalla alan tuotteisiin nettikaupassa.
Onneksi niitäkin miehiä on, joille daamin runsaskaan ylipaino ei ole ongelma. Facebookin sinkku- ja ylipainoryhmissä voi asiasta ainakin keskustella toisten kanssa ja saada tukea sekä uusia ideoita.”
”Normaalipainoisena saisi satunnaista seksiä helposti”
Minna: ”Lopulta laihdutin 50 kiloa kolmessa vuodessa. Kun pääsin niin sanottuun kisakuntoon, minulle alettiin flirttailla. Huomasin, että normaalipainoisena saisi satunnaista seksiä helposti.
Olen toisaalta huomannut, että vakituista kumppania ei löydä lihavana, mutta ei välttämättä hoikkanakaan. Miehen metsästys ei ole viisissäkymmenissä olevalle naiselle helppoa. Ja kun samanikäisen miehen löytää, monella on erektio-ongelmia.
Laihduttuani kokoon 42-44 löysin kuitenkin deittipalstalta mieleisen miehen, kymmenien treffien jälkeen. En usko, että tämäkään mies olisi kiinnittänyt minuun huomiota 50 kiloa sitten.
Olen saanut nyt kehuja kovasti etenkin sääristäni. Hän on itse pitkä mies, jolla on parinkymmenen kilon ”turvatyyny” mahassaan. Hän pitää kaikkien miesten tapaan itseään nuorekkaana, koska mahtuu nuoruusajan farkkuihin, joiden vyötärönauhan päälle se maha laskeutuu.”
Päivi: ”Olet hyvin tunnistanut epäonnistumisten selittämisen ylipainolla. Usein ihmiset tarttuvat helpoimpaan selitykseen. Laihtuminen voi antaa buustia elämään ja itsetuntoon, mutta tärkeintä on ymmärtää olevansa arvokas ihmisenä, lihavana tai laihana.
Jotkut jopa masentuvat, kun laihtumisesta ei seuraakaan vain onni ja autuus. Elämä ei välttämättä muutu: ei tule parempia töitä eivätkä miehet juokse perässä. Uusi elämä pitää ottaa haltuun ehkä uudenlaisin keinoin.”
”Olin melkein pelottavan halukas miesherkkupöydässä”
Minna: ”Olin 25 vuotta naimisissa miehen kanssa, joka oli tarkka omasta painostaan. Hän ei haukkunut minua läskiksi, mutta muutaman kerran sanoi rumasti. Ne satuttavat sanat muistan aina. Seksi väheni ja loppui lihomiseni myötä. Hän ei enää halunnut koskea minuun.
En ollut koskaan ennen avioeroa ollut aikuisena sinkkumarkkinoilla. Olin erottuani kokoa 44. Silloin minulla oli seksihurjasteluaikaa, olin melkein pelottavan halukas miesherkkupöydässä.
Minulla olin intohimoinen seksisuhde varatun miehen kanssa pari vuotta. Mutta kun aloin lihoa, suhde hiipui. Hänelle tuli erektio-ongelmia eikä hän enää halunnut minua. Toki se loukkasi.”
”Seksuaalienergia on tärkeä voimavara”
Päivi: ”Kaikkein rakkaimman ja läheisimmän ihmisen rumat sanat satuttavat eniten. Ne jäävät haavoina mieleen ja vaikuttavat kaikkeen parisuhteessa, luottamukseen ja seksielämäänkin. Mutta aika ja uudet kokemukset parantavat haavat.
Usein ero pitkästä liitosta saa aikaan mainitsemasi Liisa ihmemaassa -efektin. Kaikki mikä on ollut kiellettyä, onkin nyt sallittua sinkkuna. Eikä siinä ole mitään pahaa. Seksuaalienergia on tärkeä voimavara.”
Lue myös: Mari Rantasila: ”Minulla on ollut eron jälkeen itseäni nuorempia rakastajia”
Minna: ”Ehkä yllättävintä on läheisten ystävien kateus laihtumisestani. Olin jo tosi tyytyväinen 44-kokoon. Hehkutin vaateostoksiani ja laitoin kuviani someen. Varmaan ärsytin niitä, jotka itse kamppailivat kilojen kanssa.
Vierailta ihmisiltä sain kivaa spontaania palautetta: oletpa hoikistunut, näytät hyvältä. Lähipiirille muuttumiseni oli vaikeaa. Olin aina ennen ollut porukan isoin, ja nyt olenkin pienin. Se herättää muissa alemmuuden tunnetta ja kateutta.
Muistan kavereiden kanssa tehdyn Nizzan-matkan. Kun he menivät shoppailemaan, minä jäin katukahvilaan istumaan. Himoitsin kauppojen ihania juttuja, ja tajusin silloin lihavuuteni tosi alleviivatusti. Tuolloin olin kokoa 48–50. Nyt olen kokoa 38–40.”
Päivi: ”Ole reilusti ylpeä itsestäsi. Olet saavuttanut jotain haluamaasi, joten nauti positiivisista kommenteista. Olet ansainnut sen.
Voisitko nostaa kissan pöydälle ystävien kanssa ja puhua asiasta? Kerro, että sinusta olisi kivaa, jos he sanoisivat jotain muuttuneesta ulkonäöstäsi. Ehkä avoin keskustelu raikastaisi tunnelmaa. Kaukaisemmat tutut saattavat kaihtaa laihtumisesta kehumista, koska eivät voi tietää, onko taustalla sairaus.”
”Painonpudotuksella olen saanut naisellisuuteni takaisin”
Minna: ”Laihtuminen on tuonut minulle paljon hyvää, mutta aluksi se nousi päähäni. Päivitin kuvia itsestäni someen uusissa vaatteissa. Olin mielestäni ihana ja täysin tyytyväinen itseeni jo koossa 44. Minulle aukesi uusi elämä. Nyt katson niitä kuvia kauhuissani.
Painonpudotuksella olen saanut naisellisuuteni takaisin. Tunnen itseni ikäisekseni hyvännäköiseksi. Huomaan saavani miehiltä hehkutusta ja flirttiä. Minussa on siis edelleen vetoa, kunhan olen tämän kokoinen.
Laihdutin yhdessä erään ystävän kanssa. Olemme luvanneet toisillemme, että kummankaan paino ei enää koskaan ala edes kahdeksalla. Tuemme siis toisiamme mahdollista repsahtamista vastaan.
Paranin uniapneasta, jaksan paremmin, tunnen itseni energisemmäksi ja terveemmäksi. Viime keväänä 10 kilometrin kävelylenkki ei ollut mitään, ennen en olisi pystynyt siihen. Huomaan istuvani tosi mielelläni polvi toisen päällä ristissä. Ylipainoisena se ei ollut mahdollista, vaan oli istuttava jalat levällään.
Tämä oli elämäni viimeinen laihdutus. Olen ennen kohdellut kroppaani kuin huvipuistoa, nyt kohtelen sitä kuin temppeliä. Olen hedonisti, rakastan hyvää ruokaa ja juomaa, kauniita vaatteita ja ylellistä elämää. Hedonismini saa nyt tyydytystä, kun olen tyytyväinen itseeni.”
Päivi: ”Hienoa, että sinulla on ystävä, jonka kanssa olet tehnyt laihdutusmatkaa. Tukekaa edelleen toisianne, mutta miettikää välillä menneitäkin. Katsokaa kuvia itsestänne ylipainoisena ja hyväksykää sekin elämä. Kiitä itseäsi laihtumisesta, mutta hyväksy entinenkin olemuksesi.
On varmasti hienoa huomata myös laihdutuksen terveysvaikutukset. Joskus kymmeniä kiloja laihduttanut alkaa ”harrastaa” laihduttamista ja maratonien juoksemista eli hänestä tulee oman kehonsa palvoja. Tavoitteena olisi kuitenkin mielenrauha ja tasapaino elämään.”
Juttu julkaistu ensi kerran Kotilääkärin numerossa 8/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti
