Kaikki alkoi liukastumisesta – Selkävaivat eivät ole jättäneet Jussia rauhaan: ”Hermokipu tuuttaa kipusignaaleja selkään, jalkoihin ja varpaisiin”
Jussi Ristonmaan, 65, selässä on vialla liki kaikki mahdollinen. Hän ei kuitenkaan anna periksi kivuille, vaan elää omilla ehdoillaan.
Alaselkäkipu on ollut Jussi Ristonmaan kaverina yli kaksikymmentä vuotta. Hän kiertää myös pitämässä esitelmiä omasta polustaan sekä toimii ”selkäydinstimulaattori- ja selkävertaisukkona”.
Lähellä Jussin Ristonmaan kotia on metsiä, joissa hän samoilee päivittäin. Luonnossa saattaa vierähtää useampikin tunti.
Vaajakoskelainen Ristonmaa liikkuu metsässä myös öisin, tähyillen tähtitaivaalle ja aistien yöelämää. Hän on erityisen kiinnostunut ilveksistä, joiden elämää ja käyttäytymistä hän on seurannut jo kolmekymmentä vuotta.
”Minut voi löytää metsästä vaikka aamuyöstä, kahden kolmen maissa, kahvipannuineni jostakin pöpeliköstä”, hän kuvailee.
Liikkuminen metsässä on Ristonmaan henkireikä, joka ylläpitää sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. Hän on kärsinyt erilaisista selkäsairauksista ja kivuista jo kahdenkymmenen vuoden ajan.
Selkävaivat ja hermokipu tuli jäädäkseen
Noin 90 prosenttia selkäkivusta on niin sanottua epäspesifiä kipua, jonka syytä ei tiedetä. Jäljelle jäävän kymmenen prosentin taustalta löytyy jokin selkäsairaus tai hermojuuriongelma. Jussi Ristonmaa kuuluu selkävaivoineen tähän joukkoon. Hänellä ovat liki kaikki mahdolliset selkäsairaudet selkärankareumaa lukuun ottamatta.
Kaikki alkoi talvella 2003, kun Ristonmaa liukastui ja kaatui jäisen pahkuran päälle. Pahkura osui lannerankaan ja aiheutti välilevyn pullistuman. Pullistuma painoi alaselkää ja aiheutti puolestaan lannenikamaan hermopinteen, mikä heijastui jalan toimintaan. Jalasta lähtivät voimat, ja se alkoi olla – Ristonmaan sanoin – ”pelistä pois”.
Selkä jouduttiin leikkaamaan päivystyksellisesti kaatumista seuranneena kesänä.
”Joitakin vuosia myöhemmin varmistui, että olin saanut leikkauksessa hermovaurion. Hermokipu eli neuropaattinen kipu oli tullut elämääni jäädäkseen. Näiden kahdenkymmenen vuoden aikana hermovaurio ei ole ollut kertaakaan hiljaa, vaan se tuuttaa koko ajan kipusignaaleja selkään, jalkoihin ja varpaisiin asti.”
Nelisen vuotta ensimmäisestä kaatumisesta tapahtui vielä toinen onnettomuus.
”Olin pudottamassa lumia katolta ja mätkähdin maahan ennen lumia. Siitä aiheutui uusi pullistuma, joka leikattiin myöhemmin.”
Selän hermokipu on viiltävää ja pistävää – Sähkösimulaattori leikkaa kivun tuntua
Selkäkipua on kahdenlaista. Jussi Ristonmaa kuvailee hermovauriokipua viiltäväksi ja pistäväksi. Ahtaumien ja fasettinivelten kulumien aiheuttama kipu on taas tylpempää ja pehmeämpää.
”Jotkut lääkkeistä auttavat vain hermokipuun ja jotkut vain akuuttiin kipuun. On löydettävä oikea kombinaatio. Elämä ei ole missään nimessä haasteetonta, mutta olen oppinut elämään kivun kanssa.”
Kun kuntoutus, kipulääkkeet, jumpat ja terapiat eivät enää auta, tarvitaan veistä. Ristonmaalle on vuosien saatossa tehty viisi selkäleikkausta.
Yksi käänteentekevä operaatio tehtiin vuonna 2017, kun Ristonmaalle asennettiin selkäydinstimulaattori. Selkäydinstimulaatio on turvallinen hoitomuoto kipupotilaille, joilla kaikki muu mahdollinen hoito on jo kokeiltu. Sen tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta.
”Stimulaattori leikkaa kiputuntemusta niin, että lääkeannokseni on saatu kohtuullisiksi. Joudun edelleen syömään kipuraksuja, mutta en enää sellaisia määriä kuin aiemmin.”
Ristonmaa pystyy säätelemään sähkön virtauksen voimakkuutta ja laajuutta kaukosäätimellä, joka kulkee hänen taskussaan. Hän kuvailee, että sähköstimulaattori aiheuttaa kehossa samankaltaisen pistelevän kutinan kuin se, kun tunto alkaa palata puutumisen jälkeen.
Toinen merkittävä leikkaus oli vuonna 2021 tehty lannerangan jäykistysleikkaus, jolla hoidettiin hermojuurikanavan ahtaumat molemmin puolin. Ahtauma puristi hermoja, ja hiljalleen Ristonmaan kävely tyssäsi lähes kokonaan.
”Pystyin kävelemään 100–150 metriä ja sitten piti pysähtyä jo huilaamaan ja taivuttamaan rankaa eteenpäin. Leikkauksessa avattiin hermojuurikanavat, sinne pantiin titaanikakut sekä pultit ja tangot. Liikuntakykyni palautui ihan hyväksi. Pystyn tekemään taas kohtuupitkiä lenkkejä.”
Seuraava iso leikkaus tulee olemaan selkäydinkanavan ahtauman avaus. Ristonmaa pyrkii lykkäämään sitä niin pitkälle luin mahdollista liikunnalla ja muulla itsehoidolla.
Selkävaivat Jussi ottaa vastaan huumorilla mutta resilienssiä vahvistaen
Niin, miten pitää huolta itsestään ja lieventää kipua, kun lääketieteen puolella on kaikki mahdollinen tehty?
Metsässä samoilun ja luonnon ihmettelyn lisäksi Jussi Ristonmaata auttaa kevyt kuminauhajumppa, huumori ja musiikki.
”En ota elämää liian vakavasti, vaan viljelen komiikkaa ja tilannekomiikkaa. Olen tällainen perheensisäinen pelle lapsille ja lastenlapsille, mutta teen kyllä vähän myös stand up -keikkaa.”
Ristonmaa hallitsee kiinnostavan arsenaalin soittimia: hän soittaa didgeridoota eli Australian aboriginaalien puhallinsoitinta, sekä pannuja, kongeja ja huiluja.
”Kaikilla näillä puuhilla on se merkitys, että vaikka kipua ei saa kokonaan blokattua, ainakin sitä saa siirrettyä taka-alalle.”
Hän puhuu myös resilienssistä eli psyykkisestä selviytymiskyvystä ja joustavuudesta.
”Kivun taso ei ole kiveen hakattu. Kun on psyykkistä kykyä muuntautua, se auttaa sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin. Resilienssikään ei ole kiveen hakattu, vaan sitä voi vahvistaa läpi elämän.”
Joustava asenne auttoi myös keväällä, kun Ristonmaa luopui ajokortista keskusteltuaan poliisin ja lääkärin kanssa. Syynä olivat hermovauriosta johtuvat vasemman jalan yhtäkkiset krampit. Jos sellainen tulisi liikennevaloissa, saattaisi jalka livetä kytkimeltä ja auto ajaa pahimmillaan suojatietä kulkevan päälle.
”En voi alkaa varoa”
Tänä vuonna Jussi Ristonmaa tuli ”huru-ukkoikään” eli täytti 65 vuotta. Eläkkeelle jäämistä perustamastaan Ilveskeskuksesta hän ei suunnittele.
”En aio lopettaa ennen kuin selkäydinkanavan ahtauma lopettaa kävelyni ja siihenhän minä en suostu. Joten pysyn ilvestouhuissa hamaan loppuun asti.”
Hän huomauttaa, että tuntikausien metsässä samoilu ei aina häivytä kipua, vaan rasitus voi myös lisätä sitä.
”Silti lähden. En koe, että kivun hetkellinen nouseminen kovalle tasolle olisi este. Liikkuessa pidän huolta fyysisestä kunnostani pidemmällä tähtäimellä. Tämä on kokonaisvaltainen juttu.”
Pari vuotta sitten Ristonmaa mätkähti kalliolle selälleen ja joutui sellaisen kivun valtaan, että tarvittiin joukko palomiehiä hakemaan hänet metsästä.
”Sekään ei pysäyttänyt minua. Hakeudun edelleen kallioille, metsäpoluille ja pöpelikköihin. Näitä tällejähän voi tulla missä vain, vaikka jalkakäytävällä talvella liukastuessa. En voi alkaa varoa. Sellainen ei ole minun elämääni.”