Sisätautilääkäri Jan Sundell tietää, että saman ikäisten biologisen kellon välinen ero voi olla vuosikymmeniä – Lue vinkit arjen hyviin valintoihin!
Sisätautilääkäri Jan Sundell, 52, on nähnyt, miten sama, vakava sairaus voi jättää jonkun lopullisesti vuoteenomaksi siinä, missä joku toinen paranee täysin. Mistä tämä johtuu?
Jan Sundell sai lempinimen Dr. Body kirjoittaessaan reilu 10 vuotta sitten kolumnia Body-nimiseen kehonrakennuslehteen. Hänellä on samannimiset Facebook- ja Instagram-sivut, joilla on yli 20 000 seuraajaa.
Kun sisätautilääkäri Jan Sundell kiersi nuorena lääkärinä vuodeosastoilla, hän teki tärkeän havainnon. Jos ikäihminen oli pitänyt huolta lihaskunnostaan, hän pääsi vakavankin sairauden, kuten keuhkokuumeen jälkeen liikkeelle. Sen sijaan ikätoveri, jolla oli heikot lihasvoimat, jäi pahimmillaan pysyvästi vuodepotilaaksi. Hän alkoi miettiä, voisiko lihasvoimaharjoittelulla hidastaa ikääntymistä.
Oivalluksesta syntyi Jan Sundellin missio, joka on seurannut häntä koko lääkärinuran ajan: lihasvoimaharjoittelu ja sitä tukeva terveellinen ravinto ovat lääkettä, joka parhaassa tapauksessa todellakin hidastaa vanhenemista ja lisää elämänlaatua.
Syyskuun alussa Sundellilta ilmestyi hänen viides kirjansa, Hidasta vanhenemista – Kuinka käännät kehosi kelloa taaksepäin (Docendo). Siihen on hän koonnut kaiken kokemuksensa ja tietonsa vanhenemisen mekanismeista ja keinoista, joilla sitä voi hidastaa.
Miksi keho vanhenee?
Kukapa meistä ei haluaisi kuolla saappaat jalassa elettyään ensin pitkän, terveen ja onnellisen elämän. Alun perin ihminen on ehkä suunniteltu elämään noin nelikymppiseksi, mutta kiitos turvallisen ympäristön, parantuneen ravinnon ja lääketieteen, elämme yhä vanhemmiksi.
Tiedetään, että jo 30 vuoden iässä lihasvoimamme, luuntiheytemme ja maksimaalinen hapenottokykymme saavuttavat huippunsa, jonka jälkeen ne alkavat hiipua. 50 vuoden iässä lihasvoima heikentyy prosentin vuosivauhtia, ja erityisesti myöhäisessä keski-iässä olevilla naisilla heikentyminen tuplaantuu, Sundell kertoo hyisiä faktoja kirjassaan.
”Vieläkään ei tarkkaan tiedetä, miksi vanhenemme. Yksinkertaistaen voi sanoa, että ikääntyessään solut eivät enää pysty itse korjaamaan ulkoisten tekijöiden aiheuttamia vaurioita, joten ne heikkenevät, kuolevat tai muuttuvat jakautuviksi syöpäsoluiksi”, Jan Sundell sanoo.
Usein puhutaan, että geenit määrittelevät kohtalomme, eikä siihen voi itse vaikuttaa. Sundell kuitenkin toppuuttelee.
”Jos lähisuvussa on pitkäikäisiä, se voi ennustaa geneettisesti itsellekin pitkää ikää. Geenien merkitys elinikään on kuitenkin vain noin 10–30 prosenttia. Isoin merkitys on elintavoilla ja jonkin verran ympäristötekijöillä.”
Jan Sundellin mukaan esimerkiksi aivomme muovautuvat, mukautuvat ja muuttuvat koko elinikämme, ja siihen muutokseen voimme vaikuttaa terveillä elintavoilla.
Voisiko asia olla niin yksinkertainen?
Schwarzeneggerista mallia
Jan Sundell on itse vaikuttanut omaan elinikäennusteeseensa treenaamalla säännöllisesti ja tavoitteellisesti kuntosalilla pian 40 vuoden ajan.
Hän kuuluu siihen sukupolveen, jota ei lapsena kuskailtu harrastuksiin. Liikkuminen oli luonnollista ja leikit fyysisiä. Vilkkaana ja aktiivisena poikana hän harrasti jalkapalloa ja judoa, ja toden teolla hän innostui kuulantyönnöstä. Voimaa työntöön hän alkoi käydä hakemassa salilta.
Säännölliset salitreenit Sundell aloitti 16-vuotiaana kaverinsa ehdotuksesta, ja kuulantyöntö jäi. Samoihin aikoihin alkoi ilmestyä Arnold Schwarzeneggerin toimintaelokuvia.
”Olin että vau, minäkin haluan näyttää tuolta.”
Kehonrakennus toi Sundellin elämään hyvän rytmin: treenaamisen, monipuolisen ravinnon ja säännölliset ateriavälit sekä kunnon yöunet, jotta lihakset kasvavat – mutta eli hän myös railakasta nuoren miehen elämää.
”Teininä tuli juotua alkoholia joka viikonloppuna. Tupakkaakin poltin neljä vuotta. Olin hevari. Noin 20-vuotiaana juhlimiset jäivät kokonaan, ja nykyään olen lähes absolutisti.”
Koulussa Sundellia kiinnostivat biologia, kemia ja fysiikka. Kipinän tieteeseen hän sai ystävältään Mikolta. Isäpuolensa suosituksesta Sundell haki opiskelemaan lääketieteelliseen. Lääketieteessä häntä kiinnosti tieteen, ihmisten kohtaamisen ja auttamisen yhdistyminen.
Kehonrakennuksesta on tullut pysyvä osa Jan Sundellin elämää, jopa niin, että hän on kisannut lajissa. Vuonna 2011 hän sai hopeaa doping-testauksen piiriin kuuluvassa klassisessa kehonrakennuksessa.
Seuraavana vuonna, 40-vuotiaana, hän osallistui saman lajin kisaan, mutta ankara dieetti ajoi hänet piippuun, eikä hänen hormonitoimintansa enää palautunut ennalleen. Sundell sai lääkärin määräyksestä testosteronikorvaushoidon.
”Nykyään yritän olla itselleni hieman armollisempi.”
Viime kesänä Sundell palasi kisaamaan kehonrakennuksen SM-kisoissa Masters 50 -sarjassa ja sijoittui viidenneksi.
Liikunta voi suojata muistia
Jan Sundell kertoo, että ero kahden saman ikäisen ihmisen biologisen kellon välillä voi olla vuosikymmeniä. Esimerkiksi 40-vuotias voi asustaa 30- tai 60-vuotiaan kehossa. Koska tästä vain osa on geenien vaikutusta, miten sitten voimme itse säätää oman kehomme todellista ikää?
”Kysymys on loppujen lopuksi perusasioista eli pyhästä kolminaisuudesta: ravinnosta, liikunnasta ja unesta.”
Aloitetaan liikunnasta.
Sundellin mukaan jokaisen ihmisen pitäisi harrastaa lihaskuntoliikuntaa vähintään 2–3 kertaa viikossa. Kuntosali on hänestä paras paikka, sillä siellä progressio eli painojen lisääminen lihasten kehittyessä on helpointa.
”Myös omalla kehonpainolla ja esimerkiksi vastuskuminauhalla voi mainiosti treenata.”
Lihaskuntoliikunnan lisäksi välipäivinä olisi hyvä harrastaa kestävyysliikuntaa, esimerkiksi reipasta kävelyä, juoksua, pyöräilyä, uintia tai hiihtoa. Kerran viikossa pitäisi venytellä, että nivelet ja lihakset pysyvät liikkuvina.
”Muistutan myös hyötyliikunnan tärkeydestä. Jos mahdollista, töihin ja kauppaan aina kävellen tai pyöräillen, hissin sijaan portaat.”
Liikunta ei yksinomaan paranna lihaskestävyyttämme ja kuntoamme, vaan sillä on samoja aivoille hyödyllisiä vaikutuksia kuin esimerkiksi opiskelulla tai lukemisella. Liikunta antaa aivoille välittäjäaineryöpyn, parantaa verenkiertoa, synnyttää uusia hermosoluja ja parantaa niiden välisiä yhteyksiä.
Liikunta kasvattaa Sundellin mukaan myös muistitoiminnoille tärkeää hippokampusta, joka iän myötä muuten alkaa rapistua. Lisäksi se vapauttaa välittäjäaineita, jotka tehostavat elimistön puolustuskykyä. Tämä tarkoittaa vähemmän infektiotauteja ja myös mahdollisten syöpäsolujen tehokkaampaa tuhoamista.
”Alzheimerin tauti on myös elintapasairaus, jota voisi huomattavasti vähentää elämällä terveellisesti. Siinä on samat riskitekijät, jotka aiheuttavat sydän- ja verisuonisairaudet, syövät, masennuksen ja jopa erektiohäiriöt. Lista on loputon”, Sundell luettelee.
Elämäniloa ja riittävästi unta
Ravitsemuksessakaan ei tarvita mitään kikkailuja. Sundellista Suomessa on erinomaiset viralliset ravitsemussuositukset, joita kannattaa noudattaa kasvispainotteisesti. Eläisimme jopa vuosikymmenen kauemmin, jos lisäisimme ruokavalioomme palkokasveja, pähkinöitä ja täysjyväviljoja sekä vähentäisimme punaisen lihan ja teollisesti prosessoitujen lihavalmisteiden käyttöä.
Nykytiedon valossa vitamiinien, antioksidanttien ja flavonoidien hyödyt saadaan pillerien sijaan parhaiten hedelmistä, marjoista, vihanneksista ja muista sellaisista ruoista, joissa niitä on luonnostaan oikeassa suhteessa.
Liikunta ja hyvä ravitsemus edistävät unen laatua, mutta unesta me suomalaiset tingimme liikaa viihdelaitteiden hyväksi. Siihen Sundellilla on tiukka kanta:
”Illalla hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa suljetaan älylaitteet ja tehdään jotain rentouttavaa, jotta saadaan aivot unimoodiin. Pimeä ja viileä makuuhuone parantaa unta. Jos aamulla on aikainen herätys, illalla on mentävä ajoissa nukkumaan. Kun seuraavana päivänä olo on energinen ja virkeä, tietää nukkuneensa riittävästi.”
Lääkärinä Sundell korostaa, että riskitekijät ja olemassa olevat sairaudet täytyy hoitaa. Verenpaine on saatava alas ja verensokerit sekä rasva-arvot normaalille tasolle. Tupakointi kannattaa lopettaa, samoin päihteiden käyttö, alkoholiakin vain korkeintaan kohtuudella.
Oman mielen voimaakaan ei pidä väheksyä. Elämäniloinen asenne edesauttaa eliniän pidentämiseen, samoin mielekkäät harrastukset ja hyvät ihmissuhteet.
”Jokaisella olisi hyvä olla ihminen, jonka kanssa jakaa ilot ja murheet. Naisilla on usein sydänystäviä, mutta meillä miehillä ei niinkään. Siksi sinkkumiehet elävät lyhyemmin kuin naiset”, Sundell tietää.