Kevät on erityisherkälle Marialle yhtä tuskaa, kun valo tuo ahdistuksen – Psykoterapeutti neuvoo, miten arkea voisi helpottaa
Tuntuuko, että keväällä mieli on maassa? ”Toinen ihminen ahdistuu ja toinen kokee saavansa paljon virtaa. Tärkeintä on kuunnella itseään ja toimia sen mukaan”, psykoterapeutti sanoo.
"En halua kirkkauteen, koska valo sattuu silmiin. Ihan kuin joku laittaisi valot päälle, mutta ei itse halua sitä. Haluaisi vain olla peiton alla piilossa", Maria kuvailee arkeaan.
Tamperelainen Maria, 46, havahtui erityisherkkyyteen kymmenisen vuotta sitten, kun hän näki sattumalta aihetta käsittelevän uutisen televisiossa.
”Siellä joku mainitsi sanan erityisherkkä. Tuli heti sellainen olo, että tuohan puhuu minusta.”
Viime vuosina hän on havahtunut samaan ahdistavaan tunteeseen aina, kun kevät saapuu. Se tuntuu tulevan aina liian aikaisin.
Maalis-huhtikuussa Maria on tämän tästä väsynyt. Lepo ei tunnu riittävän ja palautuminen arjen askareista vaatii normaalia enemmän aikaa. Hän kokee myös sosiaalista eristäytymistä.
”Kevät on monille tuttaville ihana asia. Jään ulkopuolelle, kun en koe asiaa samoin. Välillä tulee syyllinen olo siitä, etten saisi tuntea näin. Ja että minunkin kuuluisi olla kevätinnostuksessa mukana.”
Maria on tällä hetkellä työtön. Töissä käynti voisi hänen mukaansa pahentaa oireita, koska silloin arjen aikatauluja ei voisi säädellä omien tarpeiden mukaan.
Valo ahdistaa, kun kevät koittaa
Erityisherkkyys on henkilön omaan arvioon perustuva persoonallisuuden ominaisuus, jota ei ole luokiteltu sairaudeksi tai häiriöksi. Erityisherkkä ihminen voi reagoida muita herkemmin esimerkiksi valoon, ääniin tai sosiaalisiin tilanteisiin.
Marialle keväässä pahinta on valo.
”Kun kevätaurinko alkaa paistaa maaliskuussa, haluaisin olla vielä talvessa. Tänä vuonna oli kiva, kun huhtikuussa tuli takatalvi. Siitä tuli ihanan turvallinen olo.”
Pahimmat ”oireet” Maria kokee silloin, kun talvi taittuu ja valon määrä alkaa selvästi lisääntyä. Silloin hän vetää verhot ikkunoiden eteen ja pysyy mieluiten sisätiloissa. Ulkoilemaan hän lähtee mieluiten vasta iltaisin.
”En halua kirkkauteen, koska valo sattuu silmiin. Ihan kuin joku laittaisi valot päälle, mutta ei itse halua sitä. Haluaisi vain olla peiton alla piilossa.”
Marialla on masennustaustaa ja hän epäilee, että osaltaan senkin takia hän kokee itsensä keväisin normaalia ahdistuneemmaksi. Siinä missä talvella voi piiloutua pimeän keskelle, keväällä kaikki tulee näkyväksi.
”Kevät luo paineen sitä, että pitäisi saada jotain aikaan. Olen miettinyt, että se voi olla lähtöisin kouluajoilta. Keväällä opinnot saadaan valmiiksi ja tulee tunne, että pitää saada asioita valmiiksi.”
Lue myös: Miksi keväällä ahdistaa ja väsyttää?
”Ei pidä elää yleisen normin mukaan”
Kognitiivisena psykoterapeuttina Silmuke Oy:ssä toimivalle lappeenrantalaiselle Sanna Sinkolle erityisherkkä henkilö on tuttu näky vastaanotolla.
”Usein ihminen tulee terapiaan ahdistuneisuushäiriön tai masennuksen takia ja erityisherkkyys tulee esille terapiakäyntien aikana. Aina ihminen ei edes tiedosta asiaa. Asian tunnistaminen on kaiken lähtökohta”, Sanna Sinkko kertoo.
Keväinen ahdistus on Sinkon mukaan ymmärrettävää, sillä keväisin muutokset tapahtuvat usein nopealla aikataululla niin luonnossa kuin ihmisten arjessa.
”Toinen ihminen ahdistuu ja toinen kokee saavansa paljon virtaa. Tärkeintä on kuunnella itseään ja toimia sen mukaan.”
Psykoterapeutti korostaa, ettei kevääseen suhtautumisessa ole yhtä oikeaa tapaa, joka toimisi jokaiselle. Kyseessä on kunkin henkilön subjektiivinen kokemus. Erityisherkäksi tunnistautuvan henkilön ei kannata toimia muiden esimerkin mukaan.
”Mediassa toitotetaan, että keväällä pitää pestä ikkunat. Näin ei ole. Meillä on lupa ja oikeus toteuttaa asioita niin kuin hyvältä tuntuu. Jos keväällä ahdistaa, ei pidä elää yleisen normin mukaan”, Sinkko painottaa.
Psykoterapeutti suosittelee erityisherkkää ihmistä suojautumaan haitallisilta ärsykkeiltä esimerkiksi vastamelukuulokkeilla tai aurinkolaseilla. Jos ruuhkaiset tilat lisäävät ahdistusta, kauppakäynnit kannattaa ajoittaa hiljaisempiin ajankohtiin.
”Erityisherkkyydessä on monesti kyse siitä, että ärsykkeet tulevat läpi suodattamattomina. Silloin on hyvä suojella itseään. On hyväksyttävä oma herkkyytensä. Sitä ei tarvitse selitellä tai puolustella, eikä kenelläkään ole oikeutta asettaa sitä kyseenalaiseksi.”
Terapia itsessään ei pysty poistamaan erityisherkän oireita, mutta voi auttaa tunnistamaan niitä.
”Kyseessä on ihmisen ominaisuus, joka on tai ei ole. Ei terapiassa pysty silmien väriäkään muuttamaan. Voimme sen sijaan yhdessä miettiä apuvälineitä, joita ihmisen olisi hyvä kokeilla.”
”Olenko erityisherkkä vai neuroepätyypillinen – vai kenties molempia?”
Vuosien varrella Marialle on tullut välillä tunne siitä, että erityisherkkyydestä on tullut trendi. Hän itse käyttää ominaisuudesta mieluummin nimitystä HSP (Highly Sensitive Person).
”Olen välillä kyseenalaistanut koko jutun. Miettinyt, onko sellaista edes olemassa ja onko se jonkinlaista neuroepätyypillisyyttä tai kirjolla olemista. Olen miettinyt, olenko erityisherkkä vai neuroepätyypillinen vai kenties molempia. Nyt ajattelen, että voi olla molempia. Enimmäkseen koen herkkyyteni rikkautena, koska kykenen aistimaan kaiken niin voimakkaasti.”